Maahengestä ja maanviljelysinnosta puhuttaessa täytyy myöntää että
se Ristijärvellä varhaisemmasta ajasta alkaen on ollut yleistä. Sitä
todistavat vielä nytkin kivikkovaarain selänteille kuokitut laajat
pellot, synkkiin korpiin raivatut niityt. Nähdäänpä vielä järven
kuivaushankkeita ja vedenkääntämisiä syvällä ojituksella. Kuitenkin
ansaitsee tulla mainituksi eräitä henkilöitä ja sukuja, joilla
maanviljelys ja maataloudelliset pyrkimykset ovat olleet sydämen asia.
Hiisijärvellä on asunut kauvan vanha Härkösten suku. Näillä on ollut
aina perinnöllistä taipumusta uutteruuteen maatöissä ja sitäpaitsi ovat
varustetut hyvillä ruumiin voimilla.
Mainitaan näitä Härkösiä, nimeltään Paavo, tulleen Mustavaaralle.
Hän meni Tiikkajan perikunnalle isännäksi, otti huostaansa silloisen
Myttylän verotilan, mutta Kuljan paikan katsoi edullisemmaksi peltomaan
vuoksi. Paavolla oli sitten neljä leveäharteista poikaa, Paavo, Risto,
Joona ja Esko. Näiden miesten käsivarsilla ovat Kuljan suuret pellot
kivikkovaaralle kuokitut. Pysyväistä sijaa ei kuitenkaan Härkösille
tullut Kuljasta. Ukko Härkönen möi tilansa vieraalle ja pojat jäivät
oman onnensa nojaan, kun isä itse rupesi ruokolle.
Samaan aikaan oli Härkösen veljeksillä naapurissa väsymättömät
kilpailijat. Karppisen veljekset Karppilassa eivät antaneet Härkösille
perään viljelysten laajentamisessa. Karppilassa oli tosin vähäkivisempi
peltomaa, mutta pettu- ja olkileipä kuokkamiehen eväänä usein.
Oli kolmaskin suku, joka tahtoi Härkösten malliin pauna toivonsa
maahan. Se oli Moilasten suku, asuen aluksi Kunnaalla. Täältä pitäin he
alkoivat asutusta ajatella Kuljun naapuriksi Vihiin, sillä Kunnaalla
ei voinut pellon takalaitaa juoksuttaa yhtä laajalle kuin Karppilassa
oli. Kun sitten Moilanen ensimäisiä kertoja kävi uudella paikalla
työssä, kysyttiin kotona tultua, mitä näkyvätä siellä nyt valmistui.
Tähän oli Moilanen vastannut: "Teinpähän vaan vähän vihiä." Se on samaa
kuin: tein saman verran taloa kun pistellään varpuja linnun pyydyksen
vierelle. Siitä tälle uudelle talolle pantiin nimi Vihi.
Jos Härköset leveähartiaisina olivat ruumiin voimista rikkaita, niin
kyllä Moilaset taas ahkeruudessa ja väsymättömyydessä olivat kerrassaan
voittamattomia. Karppiset taas matalajalkaisina kylän työmyyrinä
ampiaisen tavoin suurella luottamuksella unkusivat maassa kiinni. Se
oli 19:nnen vuosisadan viidennellä ja kuudennella vuosikymmenellä kun
Mustavaaran kylässä tällaisella kolmivaljakolla ajettiin.
Nämä kolme maahengen terästämää sukua ovat vähitellen muuttaneet pois
kylästä, niin että nyt enää rippeitä on vain jälellä, ei kuitenkaan
niillä tiloilla joilla esi-isänsä tekivät työtä ja uhrasivat voimansa.
Hyrynsalmen Luvan kylän Kypärä on antanut monessa eri erässä Kemppaisia
Ristijärvelle. Ja siellä oli mistä antaa. Kypärä nimittäin on ollut
aina väkirikas talo. Aina siinä on ollut paljon veljiiksiä ja kullakin
näistä paljon lapsia. Pitänee puhua 19:nnen vuosisadan ensimäisistä
vuosikymmenistä, kun Kypärästä tuli asukkaat Jokikylän Säkkilään. Kuten
nimikin osoittaa, oli Säkkilä pohjaltaan Säkkisten alottama.
Tällä Kypärästä Säkkilään tulleella ukkelilla oli viisi poikaa, Perttu,
Paavo, Penna, Matti ja Aato. Nämä Kypärän kivikkovaaralta tulleet
Kemppaiset päästessään Jokikylän nepseille maisemille alkoivat näytellä
kauneinta osaa maanviljelysharrastuksessa. Kun tämä näin miestalo oli,
riitti heillä aikaa huomattavan suuressa määrässä tervan polttoon,
mutta pellon ruokintaa ei unhotettu. Niinpä kerrotaan että silloin kun
miesvoimat olivat parhaimmillaan, ei saattanut kesähelteellä sytyttää
lehmäin savua pellolle, syystä että pelto syttyi palamaan. Niin paljon
oli peltoon mehtätörkyä sekoitettu.
Paavo veljeksistä oli sikäli kirjamies, että hyväksyttiin kiertokoulun
opettajaksi. Perttu veli kuoli Oulun sairashuoneelle vaikean
leikkauksen jälkeen. Kaulasta oli joku kasvannainen poistettava. —
Säkkilän jokirannassa oli veljesten aikana viisi vankkaa kuusta. Siis
joka veljekselle oma kuusensa. Tuli merkityksi sekin tosiasia, että kun
joku veljeksistä aina kuoli, taittoi tuuli heti yhden kuusen joukosta.
— Säkkilässä asuu vielä samaa Kemppaissukua, mutta ei ole enää sitä
mahtavuutta kun oli niiden viiden veljen aikana.
Mäkäräiset Pyhännällä ovat osoittaneet erityistä maaharrastusta. He
ovat myös olleet jättiläismäisiä vartaloltaan, niin että tällaisia ei
näe enää tavallisen työn ääressä. Missä enää tällaisia lienee, niin
kyllä ne mieluummin otetaan näyttelijäseurueeseen sirkuspainijoiksi.
Näillä Mäkäräisillä oli Pyhännällä oma sukutila Mäkärälä, nyk.
Vanhatalo. Hovilakin oli jättiläis Mäkäräisten hallussa. Nämä
Mäkäräiset olivat työhön tarttuvaa väkeä ja sehän heillä oli vain
leikkiä, kun oli paljon voimaa. Pyhännän harjulla näkyy vielä nytkin
Mäkäräisten suurtyöntuloksia laajana peltona ja ladottuina kiviaitoina.
Mäkäräisten voimakas suku ulettui aina Hiisijärvelle asti.
Samoin Hyrynsalmelta Pyhännälle tullut Heikkisen suku on näyttänyt
verratonta osaa maanviljelysharrastuksessa. Ovat kyenneet käytännössä
näyttämään miten miesten käsissä maa on ehtymätön ja että se kykenee
elättämään ripevuosinakin.
Vielä on Pyhännän Klemetti maahenkisyydestään ja uutteruudestaan
tunnustettuna tähän lukuun otettava.
Ukko-Klemetti oli kotoisin Sotkamosta. Hänellä talonostossa tuli paljon
velkaa, josta tuli paljon harmia, varsinkin syystä, että kauppalankonsa
herrastuomari ulosottotoimin peri saatavansa. Kaikki ponnistukset
näyttivät ikäänkuin olisi tuulta vastaan taistellut. Herrastuomari ei
armahtanut. Pakkohuutokaupalla oli vain ottanut saamisensa ja siihen
oli putipuhtaaksi mennyt koko talon irtaimisto, eläimetkin.
Tästä köyhyyden pohjasta kun Klemetit lähtivät nousemaan, niin se oli
huomiota herättävää. Pojat ottivat pellonhoidon sydämenasiakseen ja
uutteruutta ei yhdeltäkään puuttunut. Useammalla heistä oli erikoisala,
jossa näyttivät suurinta ennätystä, Reeti oli leikannut päivässä
ruista ennen kuulumattoman määrän, ja Tuomas kuori mäntyjä kolopuiksi
yhdessä päivässä enemmän kuin kukaan ennen häntä. Aapo taas oli yhdessä
päivässä yksinään tekassut pystystä metsästä niittyladon.
Muuten kaikki Klemetin pojat olivat sitä mieltä että työt ovat
suoritettavat aina ajallaan ja vieläpä etukynteen. Ahkeruus ja
täsmällisyys siis aina Klemetissä oli silmään pistävä. Itse
ukko-Klemetti taas oli uutteruuden varsinainen perikuva. Hänen tarvitsi
nukkuakin vain vähän yösydännä kun lintusen.
Muuten hauska juttu on ukko-Klemetin levähtämistavasta päivällä ja on
hänen ahkeruuttaan sattuvasti kuvaava. Kerrotaan hänen olleen kerran
Multikankaalla työväkineen tervaruukihommissa. Päivällisen syötyä oli
ukko-Klemettikin tapansa mukaan kellistynyt pitkälleen vain vähäksi
aikaa. Selkäpiillään keljottaen oli asettanut polvensa pystyyn, jotta
kun ne siitä herpaantuvat leviämään, hän heti herää. Mutta työmiehet
tekivätkin ukolle niksin, pistäen vitsapannan polvien ympärille. Niinpä
ukkelin polvet eivät päässeetkään herpaantumaan ja ukkeli nukkui
makeasti lännelle päivin. Herättyään tietysti kovasti harmitteli.
Ukko-Klemetin suurin huoli oli vielä saada pojilleen rikkaita emäntiä.
Siinä hän osaksi onnistuikin.
Ukko-Klemetin täytyi monasti käydä käräjilläkin. Kerran sattui sitten
että Klemetti ei riitapuolensa antanut rauhassa puhua. Tuomari sähähti
silloin: "Ole sinä Klemetti vaiti." Klemetti vastaa: "Oonnihan minä."
Tuomari: "Etpähän oo." Klemetti: "No en enää virka mitään."
Suuri ja valitettava vahinko vain että näiden kovakouraisten pellon
repijäin käsiin ei osunut suonviljelys. Heinäviljelystä tavotellessaan
he löivät kumoon aarniokorpia ja polttivat, puut roviolla. Tosin
tähänkin aikaan hautoi joku mielessään parempia heinänviljelystapoja,
mutta ei osannut panna mielihauteita käytäntöön.
Kirkonkylän Aholassa oli sentään rohkea isäntä. Hän kaivatti paljon
ojia Siltasuon ja Juuttilan väliselle väleikölle, mutta kun ei
osannut lannoituksella auttaa kasvukuntoon, jäi tämä suuri työala
mieliharmina ja tuloa tuottamattomana seisomaan. Muutamaksi pahaksi oli
tuo ojittaminen tuonut siksi velkaa, että talo oli myytävä toiselle
miehelle. Nämä edellisen isännän ojitukset jäivät kauvaksi aikaa
unhotuksiin.
Vähän parempaa, joskaan ei viisainta, oli Seppälän Tolosten suoviljelys
Hankasuolla, muutoin vuosikymmeniä myöhemmin.
Tässä kuitenkin on nyt kysymys miesten uskaltamisesta ja työtarmosta
ja ei siis laisinkaan onnistumisesta. Siitä lienee siis jo saatu
jonkunlainen kuva, ehkä kylläkin puutteellinen.