Jo vanhempina aikoina muutamilla yksityisillä henkilöillä on ollut
taipumusta käsitöihin. Ne ovat ikäänkuin luontaisen vaistonsa
pakottamana antautuneet kukin omalle alalleen.
Siten ainakin sepät ovat kehittyneet, että niistä milloinkaan ei
ole puutetta ollut. Sepän talo Hiisijärvellä, Karhulan Seppälä
kirkonkylässä ja Hietavaaran Seppälä Mustavaaralla osoittavat, että
näissä taloissa on aikoinaan rautaa taottu. Olipa Hiisijärven vanha
seppä Esko Härkönen tehnyt raudasta mitä sirotekoisimpia kapineita
m.m. suonen avausrautoja. Hän kuoli vasta 1890-luvun jälkeen. Karhulan
Seppälässä taas on elänyt seppä-Keräsiä. Varsinkin Jaakkoa on kiitetty
hyväksi terässepäksi. Hietavaaran Seppälän seppä oli Juho Tolonen,
kuoli jo 1860-luvulla.
Verraton teräseppä niinikään oli Lummenlammin Aato Kemppainen ja
Eskolan Esko, joka myös varvaili rukkeja. Karppilassa on myöskin
elänyt ikivanha seppien suku. Pojat ovat pajan ahjolla isältään
oppineet takomisen taidon, joten talon paja ei ole kylmille jäänyt.
Pyssyjäkin korjattiin ja uudesta tehtiin Karppilassa. Ja vielä on
ollut seppiä Pyhännän Alatalossa. Vanha Daniel sitäpaitsi oli mestari
koristemaalauksissa.
Eipä syrjäiset sopukatkaan, kuten Möttösenvaara, jääneet vasaran
heiluttajat” vaille. Heillä oli oma seppänsä, jonka teräntekotaito ei
paraimpien rinnalla jälkiin antanut. Mahti onkin siirtynyt pojalle ja
edelleen pojan pojalle.
Puuseppiä, ei erittäin kehuttavia ole ollut. Kuitenkin useammassa
talossa tehtiin kaikki tarvekalut kotona. Uurreastiat piti ainakin
ennen osata joka miehen tehdä. Oli kyllä tälläkin alalla miehiä, jotka
kohosivat yläpuolelle toisista, kuten Joel Oikarinen, Joel Tolonen
ja Juho Kurkinen Pyhännällä, jotka jotaskuinkin kykenivät höylää
juoksuttamaan.
Olipa kerran erityiset puusepän kurssitkin kirkonkylässä. Lukkari
Mikkosen poika oli opettajana. Hän oli Oulussa oppikurssinsa
suorittanut. Nimensäkin oli Mikliiniksi siellä nikkaroinut. Joona
Tolosesta ja Matti Junkkarista silloin tuli nikkari. Juho Mäkäräinen
Hiisijärveltä kävi Mikliinin opin Oulussa myöhemmin. Senjälkeen on
Talous- ja Maanviljelysseuran veistokoulun opettaja Seppänen tehnyt
Ristijärvelle monta uutta nikartajata.
Räätäleistä kaiketi vanhempina aikoina oli kova kipuli, koska
mainitaan venäläisten käyneen turkkeja ompelemassa. Huonoja mestareita
muutoin kuuluvat olleen. Toisinaan olivat tehneet liian suuren ja
toisinaan taas liian pienen. Kun iso oli tullut ja siitä moitittiin,
oli venäläinen sanonut: "Kyllä se vanhemmuuden kitsennäksen." Jos
taas liian pieni, oli sanonut: "Kyllä se vanhemmuuden heitälläksen."
Jos taas tuli kiero ja pahatekoinen, Viskautuneena silloin tiuskasi
mestari: "Kieron käkrät nahat, pyllypersiet lainpahat, ken näistä
sitten suoran turkin loatii." — Voita olivat, kyllä lohnineet niin
paljon syödessään, että emännällä monta kertaa oli sääli.
Venäläisräätälit poistuivat sikäli kuin oman kirkon miehet rupesivat
neulaa juoksuttamaan. Olihan Vilkko Juntunen opettanut monta poikaa.
Vanhempia räätäleitä oli eräs Heikki Mäkäräinen Hiisijärveltä.
Myöhemmin oli Pyhännällä Matti Kemppainen, "Räätäli Matti", Antti
Oikarinen. "Pieni räätäli", Jussi Kinnunen, "Paasolainen", Pyhännän
ylämyllyn entisiä poikia.
Eenokki Rimpiläinen Pihlajavaaralla ja Jokikylällä teki paljon
räätälin työtä. Hän kuitenkin keskellä miehuutensa vuosia joutui
mielivikaiseksi, vietiin parannuslaitokselle ja kuoli.
Kirkonkylässä on Kalle Rajanteri monelle miehelle monen vuosikymmenen
kuluessa uusia pukuja valmistellut. Monta konetta, monta silmäneulaa
on siinä leikissä jo hylyksi kihnuttautunut. Hänenkin mahtinsa on
siirtynyt pojalle. — Joonas Härkönen on vielä kirkonkylän neulojana
mainittava.
Suutarit eivät suuressa maineessa ole milloinkaan Ristijärvellä
olleet, eikä niitä ole ollut mistä mainitakaan. Onhan pieksukenkä
ollut, tavallinen jalkine ja näitä on tehty joka talossa. Olihan vanha
hokema pieksuihinkin nähden ikäänkuin pyhitetty: "Tekemällään se mölkä
soutaa." Siis joka miehen on tehtävä pieksut jalkaansa ja omilla
tekemillään toimeen tultava.
Oli kuitenkin pari miestä, joita mainittiin suutarin nimellä. Ne
olivat Juho Juntunen kirkonkylästä ja Heikki Kemppainen, "Norppanen",
Pyhännällä. Juntunen oli suutarintyön oppinut Lappeenrannassa ja
kykeni tekemään hyvin anturakenkiä. Heikki ”Norppanen" lienee ollut
itseoppinut, vaikka kyliä hän naulaili hyvin kovakantaisia. Monelle hän
toimitti narisevat kengät jalkaan.
On vielä monta muuta miestä jotka näppärällä kätevyydellään ovat olleet
mukana siinä yhteistyössä, joka on suoritettu vanhemman ajan vaihtuessa
uuteen.