Kun v. 1878 asevelvollisuuslain mukaan ensi kerran henkikirjoituksessa
merkittiin arvannostoon kuuluvat pojat, ei ennen tätä kaikille ollut
selvillä, miten vanhoja asevelvolliseksi merkittävät ovat, eikä sekään,
pidetäänkö merkitsemisen jälkeen vielä erityistä lääkärintarkastusta.
Niinpä hyvin muistan, miten neljänkymmenen vanha isäni lähti
henkikirjoitukseen, näyttämään henkikirjurille, miten sotaoppiin
kelpaamaton hän on vai vasen jalkansa vuoksi.
Sitten kun seuraavana vuonna tuli pojille lääkärintarkastus, huomattiin
että on niitä terveitäkin. Antti Joopin poika Kemppainen Ironsaaresta
oli niin rohkea, että ilmoitti itsensä vakinaiseen väkeen. Hänestä
tehtiin siellä aliupseeri ja palveli jonkun aikaa opettajanakin
Kajaanin reservikasarmissa. Sotaopista tulon jälkeen nimitettiin kauvan
Anttia Soturi-Antiksi.
Oli toinenkin Antti, joka vakinaisessa väessä pääsi aliupseerin arvoon
ja palveli vuosikymmeniä reserviläisten opettajana Kajaanissa. Se oli
Antti Keränen kirkonkylän Karhulasta. Moni Ristijärven poika sai siten
Kajaanin kasarmilla olla Antin komennon alla, ja kiitettiin, että
kyllä se on opettajista parhaimpia. Itse Antti kertoi ensimäisestä
pataljoonassa-olo-vuodestaan, että hän oli tavallista ujompi. Ei käynyt
kaupungissakaan ollenkaan. Kyllä sitten myöhemmin oli ujous lähtenyt.
Esko Härkösestä, joka hukkui Hyrynjärveen Hyrynsalmen poliisina
ja uiton tarkastajana v. 1897, tehtiin myös Oulun pataljoonassa
aliupseeri, ja opetti reservipoikia muutamina kesinä tavallisen
palvelusaikansa jälkeen Maikkulan reservikasarmilla.
Risto Mulari Muttiniemeltä ja Perttu Heikkinen Pyhännän Ylitalosta
Oulun pataljoonassa oloaikanaan ylennettiin aliupseerin arvoon.
On kaartin pataljoonassa käyneitäkin. Lauri Keränen Karhulan Seppälästä
palveli siellä.
Monista muista kolmivuotiskauden sotaopissa palvelleista on huomattu,
että "päätään pitempinä" ovat pataljoonasta palanneet. Niin, että
typerän sekainen ujous, kömpelö käytös, itsekkäisyys, vieläpä ilkeyden
halukin on pojista sille tielle karissut.
Sattuipa sitten kerran niin, että eräs Jokikylän poika joutuneena
Kajaanin reservikasarmille ei ruvennut mitään oppimaan. Häntä ei ensin
pidetty niin typeränä, vaan luultiin itsepäisyyden siihen olevan syynä.
Silläpä juuri komennettiin poika kärsimään naplitsoorangaistusta
(kiväärin perä sormien väliin seisomaan) tuntimääriksi. Poika taipui
ensin tähän, vaan kun siinä olo tuntui perin raskaalta, viskasi
kiväärin niin kauvas kentälle kuin vaan jaksoi, juoksi perässä, otti
kiväärin ja heitti vielä toisen kerran edellistä kertaa hurjemmin
ja palasi päällikölleen ilmoittamaan, että jos hän kolmannen kerran
saapi käydä kivääriä siirtämässä, niin sitä ei sitten löydä kukaan.
Päälliköt sitten keskenään olivat neuvotelleet mitä pojalle on tehtävä.
Neuvottelun tulos oli, että poika päästettiin kotiinsa. Luultavasti
eivät pitäneet häntä täysijärkisenä.