Kirjoitettaessa virkamiehistä täytyy Ristijärven kohdalla tyytyä
melkein yksinomaan pyörittelemään seurakunnan pappeja ja lukkareita
ja nimismiehiä, sillä nepä ne muodostavat pääasiassa Ristijärven
virkamieskunnan. Tosin aikoinaan mainitaan Putkolassa asuneen
nimismiehen, nimeltä Elminki. Samoin asui Kariniemessä pitäjän kirjuri,
nimeltä Puumi. Nämä kaksi herrasmiestä lienevät asuneet samaan aikaan
kuin Elminki oli ottanut emännäkseen Puumin tyttären.
Elmingin kerrotaan tulleen mielisairaaksi ja lienee senjälkeen
siirtynyt pois.
Silloin oli kunnallinen hallinta yhteinen Hyrynsalmen kanssa ja nytkin
nämä kaksi eri kuntaa ovat yhtenä nimismiespiirinä ja samoin yhtenä
kirkkoherrakuntana. Niinpä Hyrynsalmen kirkkoherrat Appelgren, joka
muutti Kemiin, Saksbäck (sanottiin jäkäläparraksi vaalean partansa
vuoksi), meni Leppävirralle, Castrén muutti Pielavedelle ja Lindbäck
Juuan kirkkoherraksi — nämä papit olivat ristijärveläisten kanssa
tekemisissä vain palkkasaataviensa perimisessä ja lukukinkereillä.
Ainakin pari kertaa vuodessa saarnasivat Ristijärven kirkossa,
talvikinkerien ja Perttulin aikana.
Yksikään näistä papeista oi kuulosta olleen toimeentulemattoman
pahankurinen. Kirkkoherra Castrén tosin leikin puhumisen ohella
lukukinkereillä tarttui huonolukuisille tukkaan, toisinaan kahdellakin
kädellä. Tämä meni kehoituksesta opetella toiseen kertaan paremmaksi.
Ristijärven erityisenä kappalaispappina on ollut Engelberg, Hellin,
hänen vävynsä Ervasti ja joku poikapappi n.s. Putiini. Mellinistä on
mainittava, että hän eräänä kauniina kesäiltana sitoi kiven kaulaansa
ja hukutti itsensä Pakarilahden syvyyteen. Jonkun ajan kuluttua
löydettiin ruumis veden päälle kohonneena. Ruumiin avaus toimitettiin
pappilan pienemmässä riihessä. Mielenhäiriö lienee itsemurhaan ollut
syynä. Mellin oli juoppouden paheisiin syvälle langennut. Ehkäpä tämä
oli alkuna mielenhäiriöön.
Yksi Mellinin tyttäristä naitiin Mikkolaan emännäksi. Toisia perillisiä
myös on jäänyt tänne ja lisänneet samaa sukua.
Lönnrotista mainitaan eri kirjoituksessa.
Ennen vuotta 1870 oli lukkarina Ristijärvellä Mikkonen, asui
Mikkolassa. Ääni Mikkosella oli ollut hyvä kuin kulkusessa, mutta
muuten miehiään suuri valehtelija. Kaikki asiat lähtivät lukkarin
suusta tereen kanssa, usein niin paksun, ettei niitä kukaan uskonut.
Olihan kerran lukkari sanonut Pyhännän joella Tupennientä niittäessään.
paitansa povessa veden aallonneen. Hän muka niitti niin kovasti. Samoin
Tonämäenkorvessa oli lukkarin sanoin niin paljon lakkoja, että konttia
kun kielestä perässään veti, niin pian kontti puolilleen loksahti.
Tupakan-purija lienee Mikkonen myöskin ollut kova. Melkein joka
vastaantulijalta oli kysähtänyt suuhunsa ja vanha mälli aina talteen
oli muljautettu. Näin luullaan lukkari Mikkosen sunnuntaisin saaneen
kokoon viikon tupakat.
Lukkari Mikkosella oli emäntä sikäli tylsäjärkinen, että seurakunnan
pappi lapsen synnytyksen jälkeen ei katsonut voivansa emäntää
ottaa kirkkoon, vaan tämän siunauksen otti aina lukkari itse. Tämä
tylsäjärkinen emäntä tavataan sitten kerran riihen parteen kaulastaan
hirttäytyneenä. Tämän kamalan tapauksen jälkeen liikkui arveluja ja
huhuja, että emäntä itse ei olisi tällaiseen tekoon ryhtynyt. Asiaa
ehkä painettiin villasella.
Vaalin kautta tulee v. 1870 Ristijärven seurakunnan lukkariksi Johan
Kajander, synt. 15 p. maalisk. 1836 Pielisjärvellä. Ne, jotka vaaliin
ottivat osaa, mainitsevat, että seurakuntalaisten omilla äänillä olisi
tullut valituksi joku toinen, mutta seurakunnan silloisen papin,
Lönnrotin, antamat äänet ratkaisivat vaalin tuloksen Kajanderin eduksi.
— Myöhemmin kirkkoneuvosto valitsi lukkari Kajanderin seurakunnan
ainoaksi kiertokoulun opettajaksi, ja oli hän tässä toimessaan useamman
vuosikymmenen. — Rovasti Lönnrot antoi vielä lukkari Kajanderin opettaa
yhden viikon kunakin vuotena rippikoulussa, nimittäin ensimäisen
rippikouluviikon.
Paitsi jo mainittua Elminkiä, on Hyrynsalmella asunut nimismiehiä m.m.
Teeni, Piipponen, Linner ja Ståhlberg. Nämä kaikki ovat olleet, enemmän
tai vähemmän tekemisissä Ristijärven kuntalaisten kanssa. Vieläpä
sanotaan muutaman herrasmiehen asuneen Jokikylän Kinnulassa. Lienee
hänkin ollut nimismies.
Nimismies Teenin elämänpäivät päättyivät surullisesti.
Ryöstömatkoillaan sanotaan hänen joutuneen Kytömäen Naurisahon ukon
kiroihin. Naurisahon ukkeli muka oli kuulu velho. Hän nimismies Teeniin
suuttuneena pani sitten hänen takapuolilihaksensa elävältä mätänemään,
jolle lääkärien konstit eivät mitään auttaneet. Ennenkuin nimismies
Teeni heitti henkensä, oli Naurisahon ukko vaan voitonriemuisena
ilkkunut: "Kyllä vallesmannin ruumiissa kipua kestää, kun minä
leppänaulojani vain lujottelen." — Vieläpä Teenivainajan ruumiin pesijä
oli saanut kuolettavan mätätaudin ruumiiseensa.
Nimismies Teeni tunnettiin kansan kesken hyvin kelvottomaksi herraksi.
Ei lähestulkoonkaan ollut rehellinen. Yksinpä kyytinsä ja ruokaveronsa
maksamisessa riiteli ja heitti mutkaa. Eipä näin ollen ole ihme, jos
Naurisahon velhon teki mieli konstiaan kokeilla kelvottoman herran
takapuolilihaksissa.
Teenin jälkeen tuli nimismieheksi kansan suosion saavuttanut Piipponen.
Tämä kuitenkin lankesi juoppouspaheisiin. Juomatoverit varastivat
kruunun kassan, josta meni virka. Kuoli Hyrynsalmella virkaheittona.
Linner oli miehekseen pikavihainen, aivan kuten tuli tappuroissa. Tämän
vallesmannin kanssa meni pitäjäläisillä joskus asiat niin kimmille,
että piti käsikähmässä kamuta. Toiselta puolen Linner tunsi sääliä
niitä talonpoikia kohtaan, jotka tavalla tai toisella olivat joutuneet
kateellisten naapurien kiusattaviksi. Tällaisissa tapauksissa tekaisi
Linner omantunnonmukaisen tuomion ja sovitti riitapuolet.
Ståhlberg virkamiesaikoinaan joutui riitaan Tuliniemen Lauri Keräsen
kanssa. Keränen ollessaan kruununvoudin puolesta Hyrynsalmella
kantamassa tihuntikappoja, nostaa tätä nimismiestä vastaan kanteen
liiasta jyväinkannosta kruunun puotiin. Tätä käräjäinkäyntiä kestää
monta vuotta, sekaantuen juttuun vielä Ristijärven kunta. Ristijärven
kuntakokouksen pöytäkirjoissa Ståhlbergin juttujen käsittely jakautuu
vuosille 1886— 1889. Kun tämä riita pisti näin pitkälle, tuhlattiin
siinä varoja paljon molemmin puolin, joten jälestä näkyy, miten
laihakin sovinto olisi parempi lihavaa riitaa.
Maanteiden syynissä Ståhlberg oli Ristijärven kuntalaisten mielestä
aikaantulemattoman häijy. Käräjiä tästäkin käytiin. Ainakin kerran
tällaisessa jutussa näyttivät Ristijärven kuntalaiset nimismiehelle
kolmen korttelin pituista nenää.
Kunnan luottamusmiehistä mainitaan toisessa kappaleessa.