Ristijärvi on vielä v. 1912 Hyrynsalmen kappeliseurakunta. Aikaisemmin
näillä kahdella seurakunnalla oli yhteinen kunnanhallintokin, mutta
useita vuosikymmeniä on se ollut eroitettuna. Tämä eroaminen aikoinaan
on arvatenkin ollut mieluista, varsinkin ristijärveläisille, joiden
eroamiseen asti kunnallisissa asioissa oli mentävä Hyrynsalmelle
tapaamaan kunnan virkailijoita.
Seurakunnalliset asiat sitävastoin ovat näillä kahdella kirkkokunnalla
vielä nytkin yhteisiä. Seurakuntain kokoukset ovat yhteisiä, papistolle
samoin on yhteisesti palkka maksettava. Seurakuntaa Hyrynsalmella
hoitaa kirkkoherra ja Ristijärven kirkolliset tehtävät toimittaa
kappalainen. Pappilan virkatalo on molemmissa seurakunnissa, mutta
nekin on yhteisesti rakennettu. Sanomattakin on selvää että tämä
kahden seurakunnan monenmoisten eri asiain yhteinen hoito on usein
tuonut vaikeuksia. Eroakin on joskus pyydetty. Tuomiokapituli lienee
lohdutellut, että kun ensikerran muuttuu kirkkoherra Hyrynsalmelle,
pääsee Ristijärvi silloin eroon.
Pappien palkkojen maksussa seurakuntain yhdessä oleminen on tuottanut
vaikeuksia. Ristijärven isännän on täytynyt kirkkoherran talvisaatavat,
m.m. heinäkuorma, ajaa Hyrynsalmen pappilaan ja Hyrynsalmen isännän
samoin Ristijärvelle. Samoin Ristijärven tilanomistajan olisi ollut
mentävä leikkuu-aikana päivätyöhön Hyrynsalmelle ja Hyrynsalmen
torpparin tultava Ristijärven kappalaisen pellolle. Kirkkojen väliä
on 2 1/2 peninkulmaa, mutta useamman perukkalaisen matka vieraalle
kirkolle voi olla 6—7 peninkulmaa.
Ruumiin-siunauksen molempien kirkkojen papit lienevät toimittaneet
ilman tilivelvollisuutta toisilleen, mutta lapsenkasteesta saaduista
muutamista kymmenpennisistä on kappalaisen pitänyt osa luovuttaa
kirkkoherralle. Avioliittoon meneviä taas kiusattiin Ristijärvellä
siten että kappalainen antoi liittoon aikoville esteettömyystodistuksen
ja tämän paperilapun kanssa sai sulhasmies, sukat, vanttuut
kainalossa, lahnia 2 1/2 peninkulmaa Hyrynsalmelle kirkkoherran luo.
Tämä se vasta kirjoitti aviokuulutuksen siihen muotoon että kelpasi
Ristijärven kirkossa luettavaksi, saaden tästä työstä sulhaselta
nuo sukat ja vanttuut ja vähän rahaa. Pastori Pfaler, ollessaan
Ristijärven kappalaisena v. 1909—1911, sai muutoksen tähän kylläkin
hullunkuriseen tapaan ja alkoi liittoon meneville antaa aviokuulutuksia
lupaa kysymättä kirkkoherralta. Näin helpotettiin sulhasmiehiltä nuo
tarpeettomat jalkajuonet.
Kaikista merkillisin tässä kahden eri seurakunnan yhteistyössä on
ollut se, että kellotapulit ovat vaihtuneet. Näin kertoo kansa, että
kellotapulien piirustukset ovat epähuomiossa lähetetyt. Ristijärven
seurakunnan Hyrynsalmelle ja päinvastoin. Tämän huhun todentaa
kellotapulien muuhun kirkkoon nähden erilainen muoto, niin että
todellakin ne ovat vaihtuneet.
Ristijärven kirkko on rakennettu v. 1811. ja kellotapuli myöhemmin.
Kansa kertoo kirkon rakennusmestarin kirkon valmistuttua ennustaneen
kerran juhannuksena sen sananjulistajineen ja kuulijoineen palavan
poroksi. Tätä ennustusta ei viime vuosikymmenillä ole puhuttu liioin
ollenkaan, joten ennustus lienee kokonaan seurakuntalaisilla unehtumaan
päin.
Kellotapulin rakennusmestarina mainitaan vieläkin Jaakko Kuorikoskea.
Tämä rakennusmestari oli Ristijärven kirvesmiehille kerran näyttänyt,
miten pitää osata lyödä kirveellä siihen kohtaan mihin haluaa. Oli
asettanut kämmenensä, käsiselkä ylöspäin, sormet hajalleen puun päälle
ja toisella kädellään löi kirveellä olan takaa jokaisen sormen väliin
ja sanoi: katsokaa. Tämä temppu ehkä kirvesmiesten silmissä kohotti
rakennusmestarin puolta pitemmäksi.
Kellotapulin laudottaminen ja maalaus tapahtui paljoa myöhemmin.
Tällöin Uvan järveen hukkuneen Esko Kemppaisen pojat Hermanni ja Kalle
näyttivät työtovereilleen sen ihmeen, että uskalsivat kellotapulin
ristissä seisoa sekä jaloillaan että käsillään.