Luultavasti suurin osa kirkon rakennukseen käytetyistä työvoimista
suoritettiin talojen yhteisinä päivätöinä. Rakennusmestari sitävastoin
kuului olleen, mistä kaukaa lienee ollutkaan. Kun sitten ensimäisiä
seinähirsiä oli ruvettu paikalleen sommittelemaan, oli paikkakunnan
monista salvumiehistä rakennusmestarin järjestelmä näyttänyt typerältä.
Rakennusmestari kun pohjahirret oli asettanut pystyaidottain ympäri
juoksevaksi. Miehet olivat sanoneet, että tämä ei vetele. Pitää ottaa
toinen komento. Saukon miehet, jotka m.m. rakennustöissäkin olivat
aikansa etevimpiä, olivat kirveensä varsilleen rakennusmestarin eteen
kentälle asetelleet siihen järjestykseen kuin he halusivat pohjan
ulotettavaksi. Rakennusmestarikin oli siihen sitten suostunut. Saukon
miesten rakennusneroa lienee sitten koko rakennusajan käytetty apuna.
Joka suhteessa, varsinkaan sisustukselleen ei kirkosta ihan
mallikelpoinen tullut. Jäihän pari oven reikääkin puhkaisematta.
Ja lukkarin penkki oli alussa ollut vain lattian tasalla. Monen
haukkumisen perästä oli lukkari saanut seurakunnan taipumaan
korjaukseen, niin että penkki tuli sitten viiluin ylemmäksi. Sittenkin
se jäi perin huonoon kohtaan. Lukkari sai ikäänkuin nurkan takaa huutaa
seurakuntalaisille. Numerotaulukin oli niin huonossa paikassa, että
yhdellä ristillä pantiin aina arvaamalla mistä virrestä oli kysymys.
Se alkuperäinen numerotaulu oli maalattu mustaksi ja numerot olivat
valkeat.
V. 1008 kirkonkokous päätti sitten rakentaa lukkarin penkin
numerotauluineen parempaan asuun. Niin tehtiinkin. Mutta oven reiät
sittenkin jäivät aukisahaamatta.