Se oli kevätkesästä v. 1854 kun ensimäiset tervansoutajat Oulusta
palatessaan kertoivat Engelsmannin tulleen ryöstämään Oulua. Tämän
uutisen tuojat olivat suomussalmelaisia. Tämä sotasanoma sitten
Ristijärvellä rupesi kiertelemään talosta taloon, kylästä kylään:
vihollinen engelsmanni on jo Oulussa ja pitää mieltä tänne ylöspäin.
Tämä sanoma synnytti yleistä pelkoa. Varsinkin emävesien varsilla
olevissa taloissa tehtiin valmistuksia ryöstön varalta. Arvokkaimmat
tavarat pantiin säkkiin ja kannettiin niittysaunoihin sydänmaalle.
Jolla oli vähänkin jyviä jälellä, piti niiden kätkemisestä hyvän huolen.
Kerrotaan että Pihlajavaaran talossa tämän huhun aikana ei vielä oltu
tehty kevätkylvöjä. Tololassakin oli ohran siemenet omassa hinkalossa
ja vähän ylikin. Mutta ohrankylvö jätettiin sikseen ja kaikki jyvät
ajettiin hevosella Mönkkysen-joen myllyaittaan. Kun sitten ensi
huumauksesta oli vähän selvitty, ajettiin siemenjyvät takaisin ja
kylvettiin peltoon.
Niinikään kertoo äitini, että hänen isävainajansa Hietavaaran
Seppälässä kantoi muutamia riipillisiä jyviä Laulajavaaran
metsäsaunoihin pelättyä ryöstöä pakoon.
Jälestä kerrottiin että engelsmanni todella oli meinannut nousta
veneellään ylemmäs Oulua, mutta ei päässyt edes ensimäisen korvan
päälle. Olivat kehuneet ennen kun yrittivät että vesi ei tule niin
voimakkaaksi että he eivät pääse minne tahtovat, mutta toista näkivät
kun koettivat. Ensin olivat koettaneet soutamalla, mutta kun tämä
näyttäytyi tehottomaksi, olivat veneestään viskanneet ylös koskeen
ankkurinsa ja köydestä vetäen haaliuneet ankkuriin asti, mutta kun
ankkurin ottivat ylös nakatakseen toisen kerran ylemmäs, oli sillä
aikaa vene laskenut saman verran takaisin.
Sitten kerrottiin että Oulun porvarit olivat engelsmannin kanssa
tehneet sovinnon, antamalla kaikki aikansa ja muutakin tavaraa.
Kun huhu engelsmannin tulosta Kajaanin tienoille oli parhaallaan
kiertelemässä, oli kauppias Berg Kajaanissa sanonut maamiehille: "Olkaa
veikkoset huoleti engelsmannin tulosta tänne, se on aivan mahdotonta,
sillä se pääsee ainoastaan suvanto- ja merivesiä, meidän koskemme
estävät kyllä sen tulon."
Myöhemmin kuultiinkin että kauppias arvasi aivan oikein.
Pelko engelsmannin tulosta oli vieläkin suurempi ollut Oulu- ja
Muhosjoen varrella. Kerrotaan että kun tervamiehet Utajärvellä
sauvoivat veneitään rantaa ylöspäin, eli eräs pellonkuokkija tullut
tervamiehiltä kysymään joko engelsmanni on veneellään päässyt
Merikosken päälle. Ja kun turvamiehet häjyyksissään olivat valehdelleet
että tuolla niemen takana pahus on jo tulossa, niin kuokkamies oli
jättänyt työkalunsa siihen ja pötkinyt pakoon metsään, missä oli
piilossa syömättä kolme vuorokautta. Sitten mies pellon ojan pohjia
kontaten hiipi kotiinsa, jossa sai tietää että ei ole vielä mitään
hätää.