AGNES. Mutta sitten me katosimme.
ROUVA (Telalle). Mitä ihmettä sinä olet tehnyt? (Viittaa kirjaa.) Isä
on niin vihanen.
AGNES (ihmetellen). Onko?
TELA (hiljaisesti). Minä en ole tehnyt mitään muuta kuin sitä — mitä en
voinut olla tekemättä.
AGNES (pikkuvanhasti). Näetkös, äiti! Sellainen se on juttu.
ROUVA (istuu sohvaan). Niin, no! Olkoon vaan! Istukaahan nyt! (Telalle)
Mutta kyllä sinun pitää sopia isän kanssa.
TELA (aikoo istua, mutta pysähtyy liikkeissään). Sopia?
ROUVA. Niin tietysti! Mitä teistä muuten tulisi!