_Hlestakov_. Minun on hirveä nälkä! Kävelin vähäisen matkaa, toivoen,
että ruokahalu katoaisi -- vaan, lempo vie, se vaikutti päinvastoin!
Joll'en olisi Pensassa hurjasti elamoinnut, niin olisi minulla rahoja
tarpeeksi kotia päästäkseni. Tuo kapteini ymmärsi minun oikein nylkeä!
Kas, sepä mies, osasi korttia sekoittaa! Neljänneksessä tunnissa hän
minun perin puhtaaksi sai. Mutta kuitenkin tekisi mieleni koetella
miestä vieläkin kerran. Kun vaan sattuisin yhteen! Mikä kehno kaupunki
tämä kuitenkin on! Eivät edes ruokakauppiaat usko velaksi. Se on
hävytöntä!
(Alkaa viheltää ensin Robertia, sitten venäläistä kansanlaulua,
"punainen sarafan" y.m.) Eikö tänne tule ketään?
Neljäs kohtaus.
Hlestakov. Ossip. Ravintolan palvelija.
_Ravint. palvelija_. Isäntä käski kysyä, mitä tahdotte.
_Hlestakov_. No, hyvää päivää ystäväni! Kuinka jaksatte?
_Ravint. palvelija_. Niin, Jumalan kiitos! Kyllähän sitä hiljakseen
mennään.
_Hlestakov_. Ja miten kaikki täällä ravintolassa teillä käypi?
_Ravint. palvelija_. Kaikki, Jumalan kiitos, kaikki käy hyvin.
_Hlestakov_. No, onko teillä paljo vieraita?
_Ravint. palvelija_. Kiitoksia, kyllähän niitä riittää.
_Hlestakov_. Kuulepas ystäväni, minulle ei ole tuotu mitään
päivällistä; ole siis hyvä ja mene alas ja laita, että se viipymättä
tänne tulee. -- Minun on heti syötyäni tärkeä asia toimitettava.
_Ravint. palvelija_. Niinpä kyllä, mutta isäntä on sanonut, ett'ei hän
enää huoli teille mitään antaa. Vähällä oli hän jo tänään mennä
kaupungin päällikölle valittamaan.
_Hlestakov_. Valittamaan? Mitä hän valittaisi? Ajattelepas itse
ystäväni! Täytyyhän minun syödä... Enhän minä voi nälkään menehtyä.
Minun on todellakin hirmuisen nälkä. Vakuutan, että se on totinen tosi.
_Ravint. palvelija_. Kyllä kai. Mutta isäntä sanoi: "minä en anna
hänelle mitään syötävää, ennenkun on edelliset maksanut." Niin hän
sanoi.
_Hlestakov_. Hyvä, hyvä, mutta menepäs nyt kuitenkin alas ja puhuttele
ja taivuttele häntä.
_Ravint. palvelija_. No, mutta mitä minun pitäisi sanoman.
_Hlestakov_. Niin, haastele oikein vakaasti hänen kanssansa ja sano
hänelle, että minun täytyy saada ruokaa... Mitä maksoon tulee... niin
sehän on luonnollista... Mutta en minä ole semmoinen moukka, kuin hän,
joka ei välitä, vaikka olisi koko päivän syömättä. Kylläpä käskisi!
(Ravintolan palvelija ja Ossip menevät.)
Viides kohtaus.