Pieni huone ravintolassa. Sänky, pöytä, matkalaukku, tyhjä pullo,
saappaat, vaateharja y.m.
Ensimmäinen kohtaus.
Ossip.
_Ossip_ (makaa herransa sängyssä.) Lempo tämmöistä kurjuutta kärsiköön!
Pelkäänpä jo nääntyväni nälkään. Vatsani kurajaa, kuin olisi siellä
puoli tusinaa rykmentinrumpaleja. Me emme näy enään mitenkään pääsevän
kotia. Nythän on jo toinen kuukausi kulunut siitä, kun Pietarista
läksimme! Rahat on tuo huimapää herrani humussaan ja tuhussaan
tuhlannut! Nyt hän on allapäin, pahoilla mielin, eikä ollenkaan
kiivastele. Rahoista ei tosin ollut puutetta, mutta kun tultiin
kaupunkeihin, niin piti joka paikassa kopeiltaman ja pöyhisteltämän!
(Matkii herraansa.) "Hei Ossip, mene ja valitse minulle huone ja
komein, mitä löydät, ja toimita myös oivallisin päivällinen! En voi
syödä tavallista päivällistä -- muhkeata pitää oleman!" -- Niinpä niin;
jos hän edes olisi jotakin, vaan kun hän on vaan turhanpäiväinen
tuhlaaja!... Ja sitten oli matkustavaisten kanssa tutustuminen....
korttia lyöminen... ja siinäkös mies nypittiin hyvänpäiväiseksi!...
Hupaiseksihan tämä tämmöinen elämä ajan mittaan vetää!... Ei; toista
oli kumminkin maalla olo! Siellä ei tosin eletä suuren kaupungin
tavoin, mutta siellä saa kumminkin rauhassa ehdoltaan syödä. Siellä
akkaseni on; siellä saa kaiken päivää peräpenkillä loikoilla ja pistää
piirakoita poskeensa... Totta puhuakseni, tosin ei mikään vedä
Pietarille vertoja... Kun vaan olisi taskut rahoja täynnä... Kas siellä
vasta elämä, joka kelpaa; tivaatteria, koiratkin tanssaavat sinulle --
ja kaikkea, mitä vaan tahdot!... Ja miten hienon hienosti siellä
puhutaan... ikäänkuin aatelisia oltaisiin!... Ja kun Tschukkin dvorissa
[eräs kauppapaikka Pietarissa] käydään, niin kauppamiehet heti
huutavat: "mitä tahdotte, armollinen herra!" -- Jos käyt veneesen
istumaan ja lähdet virran poikki... niin kuka vieressäsi istuu? Korkea
virkamies, näet!... Jos seuraa mielit, niin poikkee puotiin. Siellä
herra rakuuna kertoo leiristä, selittelee, mitä jokainen taivaan tähti
merkitsee, ihan niin selvään, kuin olisivat kaikki kämmenellä. Vanha
upseerin rouva hulluttelee ja kaunis sisäneitsyt luo sinuun silmäyksen
semmoisen, että...! Mutta hyi, hyi, Ossip! (Pudistaa naureskellen
päätänsä.) Saakeli vieköön; kaikki käytös on niin galanttia, niin
galanttia!... Epäkohteliasta sanaa et kuule, kaikki sanovat sinulle
"Te." Jos kävelemiseen väsyt, niin otat ajurin ja ajelet kuin hyväkin
herra; ja joll'et mieli maksaa, niin siitäkin helposti pääset. Joka
kartanossa on takaportti, ja siitä puikahtaa tipo tiehensä, niin ett'ei
lempokaan kiinni saa... Mutta asialla on toinenkin puolensa: tänään on
rattoisa elämä, huomenna ollaan nälkään kuolemaisillaan -- niinkuin
esimerkiksi on laitamme nyt. Mutta syy on tykkänään hänen. Vaan mitä
tehdä? Isä kyllä meille rahoja lähettää, -- vaan sen sijaan, että niitä
säästelisi, mitä vielä! Silloin ajellaan vaunuissa; joka päivä minua
lähetetään pääsylippua tivaatterista noutamaan... Mutta kun viikon
päivät ovat kuluneet, silloin on jo toinen ääni kellossa; silloin
myydään uusi frakki juutalaisille! Ja välistä myydään kaikki tyyni,
niin että jääpi vaan paita ja kulunut, kiiltävä takki!... Kas sepä oli
hyötyisä kauppa... ja miten erinomaista englannin verkaa se oli! Frakki
yksinään maksoi hänelle noin sata viisikymmentä ruplaa; kaksikymmentä
ruplaa maksoivat juutalaiset; housuista en huoli edes puhuakaan, -- ne
menivät polkuhintaan. Mutta miksi tämä kaikki, niin miksi? Sentähden,
ett'ei hän viitsi virkahuoneessansa käydä, vaan mieluummin käydä
pöyhkeilee perspektillä ja lyö korttia. Oi, jospa vanha herra sen
tietäisi! Hän ei suinkaan välittäisi siitä, että hänen herra poikansa
on hallituksen virkamies; -- hän luultavasti antaisi hänelle semmoisen
selkäsaunan, että häntä neljä päivää syyhyttäisi... Kun on virka, niin
pidä virastasi vaari! Ja tämäkin ravintolan isäntä ei sano antavansa
ruokaa, ennenkun olemme kaikki vanhat velat maksaneet... Hm, ja ellemme
maksa...? (Huokaa) Hyvä Jumala, jos nyt olisi edes jonkinlaista kaalia!
Luulenpa, että söisin koko sangollisen... Joku kolkuttaa -- luultavasti
on se hän.
(Hypähtää ylös sängystä.)
Toinen kohtaus.
Ossip. Hlestakov.
_Hlestakov_. Se, ota vastaan tämä...
(Ojentua hänelle hatun ja kepin.)
No, taasen olet sängyssäni maata lojottanut?
_Ossip_. Minäkö maannut? Ikäänkuin en muualla sijaani saisi.
_Hlestakov_. Nyt valehtelet. Sinä olet sängyssäni loikoillut. Näkeehän
sen jo sängystäkin.
_Ossip_. Mitä minä sängystä? Tiedänhän minä, mitä sänky on. Onhan
minulla jalat seisoa; mitä minun tulee teidän sänkyynne?
_Hlestakov_ (Astuu edes takaisin.) Katso, onko kartuusissa tupakkaa?
_Ossip_. Tupakkaa! -- Mistä sitä olisi tullut? Johan on neljä päivää
siitä, kun viimeiset tähteet poltitte.
_Hlestakov_ (Yhä kävellen pureskelee huultansa; vakavalla ja uhkaavalla
äänellä.) Kuuleppas vaan, Ossip!
_Ossip_. Mitä käskette?
_Hlestakov_ (jotensakin alakuloisella äänenä). Sinun pitää menemän
tuonne alas.
_Ossip_. Mihin?
_Hlestakov_ (Melkein pyytäen). Alas ravintohuoneesen... Käske...
lähettämään minulle vähä ruokaa.
_Ossip_. Sitä en tee. En tahdo.
_Hlestakov_. Kuinka sinä, pöllö, tohdit?
_Ossip_. En; sitä en ikinä tee; ja jos menisinkin, niin ei se mitään
auttaisi; isäntä ei sano antavansa meille enää mitään ruokaa.
_Hlestakov_. Jospa hän vaan rohkenisi! Mitä joutavia.
_Ossip_. Niin; vieläpä hän päälliseksi uhkaa mennä kaupungin päällikön
luo sentähden, että me täällä olemme olleet jo kolmatta viikkoa, emmekä
ole ropoakaan maksaneet. "Sinä ja sinun herrasi", sanoo hän, "olette
oikeita hirtehisiä ja herrasi on muuten täydellisin veijari. Moisia
maankulkijoita ja roistoja olemme ennenkin nähneet", sanoo hän.
_Hlestakov_. Ja sinulle on tietysti erinomainen nautinto saada minulle
kertoa kaikki nuo hävyttömyydet.
_Ossip_. "Sitten he kömpivät tänne", sanoo hän, "ja asettuvat minun
luokseni ja velkaantuvat ja velkaantuvat; ja lopuksi ei saa niitä
talostansakaan ulos", sanoo hän. "Vaan minun kanssani ei ole hyvä
pelailla", sanoo hän vielä, "minä vihdoin valitan poliisille ja panetan
teidät velkavankilaan."
_Hlestakov_. Kylläksi, tolvana! Mene jo, mene ja sano hänelle vaan...!
Mikä törkeä konna se mies onkin!
_Ossip_. Eikö parasta olisi, että pyytäisin isäntää tulemaan teidän
puheillenne?
_Hlestakov_. Ei minulla ole hänelle mitään sanomista. Mene itse
sanomaan.
_Ossip_. Mutta toden totta, hyvä herra...
_Hlestakov_. Noh, mene siis hiiteen ja kutsu hänet tänne!
Kolmas kohtaus.