_Anna_. Missä he ovat? Missä he ovat? Voi hyvä Jumala! (avaa oven)
Anton, minun rakas pikku Anton!... (Tyttärelle) Taas on vika sinussa;
kokonaan sinussa! Aina sitä viivytellään: milloin neula vaan, milloin
taas huivi, milloin mitäkin puuttuu. (Juoksee ikkunalle ja huutaa)
Anton, Anton, mihin sinä menet? Kuka on saapunut? Reviisoriko? Onko
hänellä viikset -- isotkin viikset?
_Päällikön ääni_. Kohta, kohta, jahka joudun, sydänkäpyseni!
_Anna_. "Jahka joudun!" Mikä uusi tapa se on. Minä viisi siitä, milloin
sinä joudut... Sano vaan, onko hän eversti? Mitä? (Närkästyneenä) Vai
niin, hän menee tiehensä! Aivan oikein, hän todellakin menee tiehensä!
Kyllä sen sulle kostan, ukkoseni! (Marialle) Mutta se on sinun vikasi.
"Voi, odota silmänräpäys, äiti kulta. Olen heti valmis: jahka ehdin
panna huivin päälle!"... "Heti!" Kas niin vaan! -- Mutta sinä, Maria,
olet aina sen syynä, ett'emme mitään tiedä! Kaiken tämän syynä on tuo
riivattu keikailemisesi! Kun neitonen kuuli postimestarin olevan
täällä, niin heti neito peilin ääreen kurkistelemaan itseänsä joka
taholta, oikealta ja vasemmalta, edestä ja takaa -- ja sillä aikaa
menevät kaikki tiehensä!... Ehkäpä luulet, että hän sinusta huolii,
mutta päin vastoin tekee hän sinusta pilkkaa, jahka vaan käännyt selin
häneen.
_Maria_. Sitä minä en voi auttaa, äitiseni... Mutta eihän mitään hätää
olekaan: saammehan parin tunnin perästä tietää kaikki.
_Anna_. Parin tunnin perästä! Paljon kiitoksia! Kas sepä vasta vastaus!
Miksi et yhtä hyvin sano: parin kuukauden perästä? Silloin tiedämme
kaikki paljoa paremmin! (Puoleksi ikkunan ulkopuolella) Kuulepas
Avdotja! Oletko kuullut, onko ketään vierasta kaupunkiimme saapunut?...
Et, et ole kuullut; mitä semmoinen hanhi kuulisi. Sinä olet
parantumaton!... "Viittasi kädellänsä!" Viitatkoon vaan; sinun olisi
pitänyt kuitenkin kysyä. Et voinut saada tietää... kun pääsi on kuin
kaali, aina siinä hyörivät vaan sulhaset! Vai ajoivat liian kovasti?
Olisithan voinut juosta vaunujen perässä! Juokse heti, minkä voit, ja
kuulustele tarkkaan, mihin he menivät... mikä mies hän on ja minkä
muotoinen, Kurkistele avaimen reiästä ja tule sitten takaisin kaikkia
kertomaan. Katso, minkälaiset silmät hänellä ovat, mustat tahi
muunlaiset! Mutta muista, että tulet heti takaisin. Joudu, joudu,
joudu, joudu!!
(Hän huutaa sanaa: joudu, kunnes esirippu laskee.)