Meidän pitää vielä kerran palata Filipiin ja Krantziin, jotka
keskustelivat kauan Schriftenin odottamattomasta ylösnousemisesta.
He eivät päässeet kuitenkaan muuhun tulokseen, kuin että Schrifteniä
oli tarkasti vartioitava ja koetettava päästä hänestä erilleen
niin pian kuin suinkin. Krantz oli kysynyt häneltä, miten hän oli
pelastunut, ja hän oli vastannut ivalliseen tapaansa kelluneensa
muutamalla lautasta irtautuneella lankulla, kunnes veneen miehistö
oli pelastanut hänet. Koska tuossa ei ollut mitään mahdotonta,
lopetti Krantz kyselynsä siihen. Seuraavana aamuna tuulen tyynnyttyä
työnnettiin vene jälleen vesille ja matka suunnattiin Ternatea kohti.
Matkaan meni neljä päivää, sillä he nousivat joka ilta maihin vetäen
veneensä hiekalle. Filip tunsi olevansa paljon iloisempi tietäessään
Aminen pelastuneen ja jälleennäkemisen toivo olisi tehnyt hänet
hyvinkin onnelliseksi, ellei hänen olisi ollut pakko seurustella
Schriftenin kanssa.
Tavassa, jolla Schriften suhtautui Filipin yrityksiin päästä
hänestä vapaaksi, oli jotakin hyvin kummallista. Filipiä ärsyttivät
Schriftenin alituisesti toistuvat nenäkkäät huomautukset, kuin ei
Schriftenillä olisi ollut pienintäkään syytä olla vihainen tahi
kostonhimoinen hänelle.
Heti heidän saavuttuaan Ternaten tärkeimpään satamaan vietiin
heidät muutamaan suureen palmunlehdistä ja ruovoista rakennettuun
majaan. Heitä varoitettiin poistumasta sieltä ennenkuin heidän
tulonsa ilmoitettiin kuninkaalle. Näiden saarelaisten kohteliaisuus
ja hyvä kasvatus olivat alituisesti Filipin ja Krantzin
keskustelujen aiheina. Heidän uskontonsa ja pukunsa olivat puoleksi
muhamettilaisia, puolesi malaijilaisia.
Vieraita kohdeltiin hyvin huomaavaisesti, he saivat uudet puhtaat
vaatteet ja hyvää ruokaa. Kuninkaan saavuttua kertoi Filip hänelle
kaikki pyytäen kuningasta viemään heidät Tidoriin, jossa Amine oli
vankina. Mietittyään hetkisen ehdotti kuningas, koska hän vihasi
Tidorin asukkaita, että he rupeaisivat hänen sotajoukkonsa johtajiksi
ja hyökkäisivät Tidorin linnoitusta vastaan. He voisivat siten
vapauttaa Filipin vaimon ja auttaa Filipiä kostamaan. Filip ja
Krantz suostuivat lopulta ehdotukseen ja matkavalmistukset alkoivat.
Kymmenen päivää myöhemmin lähti laivasto Tidoria vastaan vieden
mukanaan neljä tykkiä ja seitsemäntuhatta miestä.
Se saapui Tidoriin pari päivää myöhemmin. Filip vei miehensä maihin
aloittaen hyökkäyksen, mutta hänelle selveni pian, etteivät he voi
valloittaa linnoitusta omistamillaan neljällä tykillä. Neuvoteltuaan
muiden päälliköiden kanssa ehdotti Krantz, että he odottaisivat
pimeää ja hyökkäisivät sitten linnoitukseen seuraavalla tavalla: heti
kun iltatuuli alkaisi puhaltaa pitkin rantaa, pitäisi miesten koota
kuivia palmun lehtiä, sitoa ne suuriksi kimpuiksi, latoa ne tuulen
puolelle paaluaitauksen viereen ja sytyttää ne sitten tuleen. Siten
voisivat he saada ulkovarustukset käsiinsä poltettuaan aitauksen, ja
sen jälkeen voisivat he tarkemmin päättää seuraavista toimenpiteistä.
Neuvo oli liian hyvä hylättäväksi. Kaikkien miesten, joilla ei ollut
pyssyjä, käskettiin nyt sitoa noita kimppuja, ja ennen yön tuloa oli
suuri määrä kuivia puita varastossa ja he olivat valmiit hyökkäykseen.
Ternatelaiset riisuivat valkoiset pukunsa jättämättä ylleen muuta
kuin vyönsä ja siniset alusvaatteensa. Varustettuaan itsensä
aseilla hiipivät he varovaisesti paaluaitauksen viereen vieden
sinne risukimppuja ja uudistaen matkansa, kunnes niitä oli ladottu
sinne tarpeeksi. Sitten ne sytytettiin monesta kohti yht'aikaa.
Liekit kohosivat ilmaan, linnoituksen tykit paukkuivat ja paljon
miehiä kaatui. Mutta puolustajat olivat vähällä tukehtua savuun,
ja heidän oli senvuoksi pakko poistua valleilta. Paaluaitaukset
paloivat kirkkaasti ja korkealle kohoavat liekit alkoivat jo sytyttää
linnoituksen rakennuksiakin. Puolustus loppui siihen, ternatelaiset
repivät maahan palavat aitaukset tunkeutuen siten ulkovarustuksiin
ja tappaen armotta kaikki, jotka eivät olleet paenneet linnoituksen
turviin.
Varasto, joka oli rakennettu kivestä, ja kaikki muutkin rakennukset
olivat ilmitulessa ja liekit valaisivat saaren monien penikulmien
laajuudelta. Savu haihtui ja linnoituksen puolustajat voitiin nyt
selvästi nähdä kirkkaassa valaistuksessa. "Kunpa meillä vain olisi
tikapuita!" huudahti Filip. "Linnoitus olisi silloin meidän, sillä
valleilla ei ole ristin sieluakaan."
"Ei, siitä ei tule mitään, sillä ette voi ikinä valloittaa tuota
linnoitusta, Filip Vanderdecken!" huusi Schriften, joka Filipin
tietämättä oli tullut mukaan.
Tuskin hän ennätti huutaa nuo sanat, kun tapahtui hirmuinen räjähdys
ja ilma täyttyi suurilla kivillä, jotka lensivät kaikille suunnille
tappaen ja haavoittaen satoja. Varasto oli lentänyt ilmaan, sillä
sen kellareissa, joihin tuli jo oli levinnyt, oli ollut suuria
ruutivarastoja.
"Tuollainen oli sen suunnitelman loppu, Filip Vanderdecken, hi, hi!"
huusi Schriften. "Ette saa milloinkaan tuota linnoitusta haltuunne."
Tämän odottamattoman onnettomuuden aikaansaama ihmishenkien menetys
ja sekamelska säikähdyttivät ternatelaiset suunniltaan ja he
pakenivat kaikki rannalle veneihinsä.
Ne työnnettiin vesille ja purjeet nostettiin, mutta jonkun ajan
kuluttua puhkesi myrsky ja muutamien veneiden, niiden joukossa
senkin, jossa Filip ja Krantz olivat, oli jälleen pakko kääntyä
maihin. Siellä onnistui Filip ja Krantz pakenemaan ternatelaisten
luota, jotka jatkoivat matkaansa seuraavana päivänä. Jonkun ajan
kuluttua muutamat portugalilaiset sotilaat löysivät heidät ja
veivät heidät linnoituksen komentajan puheille. Filip kertoi
hänelle heidän olevan hollantilaisia haaksirikkoutuneita, jotka
Ternaten kuningas oli pakottanut ottamaan osaa retkeen. He olivat
kumminkin paenneet ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa, koska
he eivät olleet halunneet lähteä sinne takaisin. Kuultuaan hänen
selityksensä jyskytti pieni komentaja miekallaan kovasti vallin
kivitykseen, suoristautui ja käski viedä heidät vankilaan myöhemmin
kuulusteltaviksi.