Eräänä kauniina päivänä huomaamme ihmeeksemme, että kenttävääpelin
pukuun on tullut erinäisiä lisäyksiä. Hän ei esiinny enää tavallisissa
kenttäsaappaissa. Hänellä on ratsastus-säärykset, toisenlainen takki,
pitkä miekka ja ellen väärin muista lakissakin merkki, joka eroaa
tavallisten sotamiesten merkistä.
Hän on ylennetty, ehkä, ajattelemme itseksemme.
_Bütower Anzelger_ tietääkin kertoa asiasta. Hänestä on tullut
luutnantti.
Onhan hänellä ansioita ja kokemusta. Eikä näytä kovin tyhmältäkään.
Päinvastoin.
Hän vihkii uuden arvonsa erinomaisesti:
Räyhää ja komentelee koko päivän kuin vimmattu. Juoksee paikasta
toiseen, heiluttaa pamppuaan ja ärjyy, jotta koko leiri sen kuulee.
Vankiraukat ovat peloissaan, melkein pakenevat häntä, saadakseen olla
rauhassa. He eivät uskalla oikein seisoa, eikä istua, vielä vähemmän
maata. Jokapaikassa ja kaikkialla hän on. Rähäkkää kuuluu melkein joka
suunnalta. Yksin me saamme olla rauhassa.