Tuo pohjaltaan niin hyväsydäminen Swiatecki on nähtävästi voitettu.
Jo viikon ajan on hän joka päivä käynyt Suslowskien luona, mutta
kolmena viimeisenä päivänä hän on kulkenut ympärilläni katsellen minua
synkästi kulmainsa alta kuin susi...
Vihdoin hän eräänä päivänä teetä juodessamme kysyy minulta vihaisesti:
-- Kuule, mitä sinä aiot tehdä sille tytölle?
-- Mille tytölle?
-- Sille Suslowskalle, vai mikä hänen nimensä lienee?
-- Minä en aio mitään tehdä sille Suslowskalle, vai mikä hänen nimensä
lienee...
Seuraa hetken vaitiolo. Sitten Swiatecki sanoo jälleen:
-- Siellä hän ulvoo päivät pitkät, ettei sitä enää sietää jaksa...
Mikä kelpo mies!
Hänen äänensä vapisee liikutuksesta, ja hän korskuu kuin sarvikuono.
Hän lisää:
-- Kunnon mies ei tee sillä tavoin.
-- Swiatecki, haastelethan isä Suslowskin tavoin!
-- Ehkä... Mieluummin olen isä Suslowskin kaltainen kuin teen hänen
tyttärelleen vääryyttä.
-- Pyydän saada olla rauhassa.
-- Hyvä! En tahdo sinua enää tuntea...
Siihen päättyi keskustelumme, ja tästä hetkestä saakka en puhu
Swiateckin kanssa mitään.
Olemme kuin emme tuntisi toisiamme, mikä on sitä huvittavampaa, kun
asumme yhä yhdessä, juomme aamuisin teemme yhdessä eikä kummallekaan
meistä juolahda mieleenkään muuttaa pois.
Hääpäiväni lähestyy...
"Leijan" kautta on koko Varsova saanut siitä tiedon...
Kaikki katselevat meitä, kaikki ihmettelevät Evaa. Kun olimme
taidenäyttelyssä, niin ihmiset ympäröivät meidät niin, ettemme voineet
tunkeutua joukon läpi.
Minun tuntematon ystävättäreni lähettää minulle taas nimettömän
kirjeen, jossa hän terottaa mieleeni, että Eva ei ole oikea vaimo
sellaiselle miehelle kuin minä...
"En usko mitä puhutaan neiti Adamin suhteista herra Ostrzynskiin" --
kirjottaa ystävättäreni -- "mutta Teidän kaltaisenne mestari tarvitsee
vaimon, joka on valmis kokonaan uhraamaan itsensä Teidän maineellenne
ja suuruudellenne. Neiti Adami on itse taiteilijatar ja tarvitsee vettä
omaan myllyynsä..."
Swiatecki käy yhä Suslowskien luona, kaikesta päättäen jo
lohduttamassa, sillä kaiketi on sielläkin jo päästy varmuuteen minun
aikomuksistani.
Olen teatterin johtokunnalta hankkinut Evalle rajattoman virkaloman.
Hän alkaa kammata tukkansa maalaisneitosen tavoin, pukeutua
yksinkertaisesti ja käyttää korkeakauluksisia puseroita. Se sopii
hänelle mainiosti. Pukuhuonekohtaus ei ole kertaakaan toistunut. Sitä
Eva ei salli! Enintään minä saan suudella hänen käsiään. Se tekee minut
sangen kärsimättömäksi, mutta minä lohdutan itseäni sillä, että
hänkin...
Eva rakastaa minua hurjasti. Päiväkaudet me olemme yhdessä. Olen
alkanut antaa hänelle piirustustunteja.
Hän on innostunut näihin tunteihin ja maalaamiseen yleensä.