Olin Kazian ja Suslowskin kanssa näyttelyssä. Minun tauluni edessä
vallitsi yhä suuri tungos. Kun me astuimme sisään, alettiin heti
ympärillämme kuiskailla, ja tällä kertaa ei yleisön huomio kiintynyt
minun tauluuni eikä minuun itseeni, vaan Kaziaan. Naiset ainakaan eivät
hänestä katsettaan kääntäneet.
Minä huomasin, että se huvitti häntä, enkä pannut sitä pahakseni...
Pahempi oli, että Kazia sanoi Swiateckin taulun olevan
"vastenmielisen". Suslowski myönsi tyttärensä ottaneen sanan hänen
suustaan. Minä vimmastuin. Että Kazialla saattaa olla sellainen käsitys
taiteesta!
Suuttuneena jätin minä heidät sanoen, että oli asiaa Ostrzynskille.
Minä lähdinkin kyllä hänen luokseen, mutta viedäkseni hänen kanssani
aamiaiselle.