Viikon kuluttua kihlajaisillasta saapuvat minun "juutalaiseni"
näyttelyyn.
Maalaus asetetaan näytteille erikoiseen huoneeseen, ja
näyttelytoimikunta määrää sille ylimääräisen sisäänpääsymaksun. Puolet
puhtaasta tulosta lankeaa minulle... Näyttelyssä on tungos aamusta
iltaan saakka.
Minä olen käynyt siellä vain kerran. Kun yleisö katseli enemmän minua
kuin taulua, niin en ole sinne enää senjälkeen mennyt, sillä miksi
suotta suututtaa itseään?
Vaikkapa olisi maalaukseni mestariteos, jollaista ei tähän päivään
saakka ole vielä nähty, niin yleisö sittenkin on katseleva sitä samalla
uteliaisuudella kuin jotakin hottentottia, joka nielee eläviä
kyyhkysiä. Samanlainen hottentotti olen minä tällä hetkellä... Olisin
tyytyväinen siihen, jos minä todella olisin sylikoira, niinkuin
Swiatecki väittää. Mutta minussa on siksi paljon taiteilijan vikaa,
että moinen taiteen halventaminen jonkun muodissa olevan henkilön
tähden suututtaa minua...