Saavuttuani uuteen toimipaikkaani, sain heti alkaa koulun pitoni
pienokaisten lasten kanssa. Se tuntui niin rakkaalle työlle, ett'en
koskaan ennen elämässäni ollut työtä tehdessäni viettänyt niin
onnellisia ja tyytyväisiä hetkiä, kuin nyt. Silloin sain jonkunlaisen
vakuutuksen siitä, että Korkeimman johdatus oli askeleitani ohjannut
vaivaloisen valmistautumiseni ajalla opetustointa kohden. Siitä elpyi
minussa myöskin uusi toivo, että lopullisestikin onnistuisin päämääräni
saavuttamisessa. Kun molemminpuolinen rakkaus vallitsi lasten ja
opettajan välillä, kului ensimäinen lukukausi melkein huomaamattani.
Mieltymys toimeeni huojensi vastukset, joita kyllä runsaasti kohtasi
kokemuksen ja tarpeellisen taidon puutteessa.
Minulla oli jo monta vuotta ollut elämän kumppanin kaipaus, ja siitäkin
olin useasti lähettänyt huokaukseni korkeuteen. Nyt toteutui sekin
toiveeni, ja saavutin kaivatun osani. Se oli eräs kansakoulun käynyt
talon tytär. Keväällä Helluntain edellä vietin häitäni hänen kanssansa
ja niin tavoin sain taas uutta kokemusta; sain, näet, alkaa
avio-elämätä.
Mieltyneenä opetustoimeeni ensimäisenä vuotena, en malttanutkaan vielä
siitä luopua, vaan rupesin samaan paikkaan toiseksi vuodeksi. Siihen
oli syynä myös halu saada siten varoja enemmän karttumaan opinnoitteni
päättämiseksi.
Sen vuoden ajalla sain säästöön rahoja palkastani muutamia satoja
markkoja. Siihen tuli lisäksi pari sataa markkaa ennalta
aavistamattomalla tavalla. En oikein ymmärrä, miten saattaisin sen
parhaiten selittää. Katsoen niihin moninaisiin tilaisuuksiin elämäni
ajalla, joissa olin saanut ilmeisesti huomata Jumalan sallimuksen,
täytyy minun taasenkin tähän asiaan selitystä etsiessäni pitää sitä
Hänen johdattavan kätensä vaikutuksena. Kuinka saattaisin muuta sanoa,
kuin että Herra itse tutkimattomalla tavallaan lähetti käskyn mainitun
rahan antajalle, samoin kuin muinoin kaarneelle ja Sarpatin leskelle
määrätessään ne Elian elättäjiksi! Sillä puheena oleva antaja oli eräs
itsellisvaimo, joka oli ahkeruudella ja tavattomalla tarkkuudella
hankkinut jonkun määrän rahoja kokoon, vaan oli niiden tallentamisessa
niin visu, että joka penni venyi soikeaksi, ennenkuin hän hennoi sen
luovuttaa kädestään. Hän tuli itse minulle ehdottamaan, että lainaisin
häneltä rahoja ja maksaisin sitte, kun vakinaisen viran saisin.
Ihmetellen hänen avuliaisuuttaan myönnyin kohta hänen ehdotukseensa ja
otin häneltä rahat lainaksi. Velkakirjan hänelle annoin, mutta ei muuta
vierasmiestä eikä takausmiestä ollut kuin omatunto. Hän lupasi vielä
vast'edeskin karttuvat säästönsä antaa minulle kouluvaroinani
käytettäviksi. Tämä asia ihmetytti minua sitäkin enemmän, kun tiesin,
että häneltä oli hyvin moni useasti saanut rahalainan pyyntöihinsä
kieltävän vastauksen.
Kun aika läheni sille kohdalle, että piti ruveta lähtemään seminaariin
syyslukukauden alkaessa, menin sinne, oltuani kaksi vuotta
väliaikaisena kansakoulun opettajana.