Viimeinen kamppailu on alkanut. Päivä lähenee loppuansa, yö joutuu,
mutta Jumala, joka aina on ollut hänen aurinkonsa ja hänen kilpensä,
pysyy sinä loppuun asti. Jeesus jää hänen lähelleen, Hän taistelee
hänen kanssaan; Hän voittaa hänen tähtensä kuoleman. Hän kantaa häntä
käsivarsillaan kuin rakkainta karitsaansa ja vie hänet siten ilman
pelkoa kauhujen kuninkaan ohi. Sillä hetkellä, kun tuskat nousevat
kovimmilleen, Jeesus lohduttaa häntä vuodattamalla hänen sydämeensä
runsain määrin Pyhän Henkensä sisäisiä lohdunaiheita. Hän kuolee; niin
hän kuolee! Mutta vielä kuolemassakin on hänen katseensa kiinnitettynä
Häneen, joka on täyttänyt kaikki, ja hän painaa viimeistä kertaa
päänsä Vapahtajansa syliin; Hänen, joka on ollut lävistetty, joka
ollut kuollut, mutta jälleen ylösnoussut, joka elää iankaikkisesti,
jolla on helvetin ja kuoleman avaimet, ja joka sanoo meille: »Minä
elän, ja te myös elätte!»