Jo kuusi päivää ovat kaikki vatsan toiminnat olleet lamassa. Marianne
ei voi syödä eikä juoda. Hänellä on kovia tuskia, kuten hän itse
sanoo, paljon kovempia kuin lapsivuoteessa. Hän sanoi: »Minun
on nälkä, minun on jano! Mutta minua vahvistaa se ajatus, ettei
ole olemassa mitään kärsimystä, jota Jeesuksen ei olisi täytynyt
kestää. Oi, mikä rakkaus! Hänhän meni _vapaaehtoisesti_ niin suureen
kärsimykseen.»
Iltapäivällä.
Tuskat ovat kovin kovat. »Kärsin marttyyrin lailla. En napise, sillä
tiedän ansainneeni kaikki nämä kärsimykset, mutta olen liian heikko
kestämään niitä. Oi, kuinka kärsin. — Pelkään, että mitta on liian
kukkurainen, ja etten osaa ylistää ja kiittää Jumalaa tuskissani.»