Muutamia päiviä myöhemmin ystäväni ilmoitti, ettei hänen yrityksensä
ollut onnistunut. Mahdollista on, että tähän oli syynä vain sattuma tai
luottamuksen puute. Sillä luottamus, joka kiirehtii menestystä ja
koettaa sitä kiihkeästi saavuttaa, loihtii esiin mahdollisuuksia, joita
ei tunne epäröinti ja epäilys, eikä paljasta yhtään niistä
epätahallisista heikkouksista, joita vastustajan vaisto osaa käyttää
hyväkseen. Luultavasti on myöskin paljon totta siinä, mitä hän esitti
itsetiedottomuudesta. Muutoin itsetiedottomuus ja luottamus sulautuvat
jollakin asteella yhteen, niin että on hyvin vaikea sanoa, missä
edellinen alkaa ja jälkimmäinen loppuu.
Pysähtymättä tähän liian ongelmalliseen tutkiskeluun antakaamme elämän
asettaa meille toisia, suoranaisemmin onnen kysymykseen liittyviä,
kysymykseen, joka on elämän suurimpia. Niitä on sellaisia, joilla on
niin sanoaksemme jokapäiväinen mielenkiinto. Miten on esimerkiksi
suhtauduttava ehdottomasti huono-onnisiin ihmisiin, joiden kovanonnen
tähti on niin kohtalokkaan mahtava, että se vie ehdottomasti turmioon
kaiken sen, mikä uskaltaa liian lähelle sen turmiollisen vaikutuksen
useinkin laajaa piiriä. Onko niitä paettava aprikoimatta, kuten tri
Froissac neuvoo? -- Kyllä, epäilemättä, jos onnettomuudet johtuvat
varomattomasta, uhkarohkeasta, tarkkaamattomasta, levottomasta,
sekavasta tai utoopisesta mielestä. Kovaonni on tarttuva tauti, joka
useinkin siirtyy toisesta itse tiedottomasta elämästä toiseen. Mutta
jos on kysymys todella ansaitsemattomista kovanonnen kolahduksista,
jotka kohtaavat niitä, joita rakastamme, niin pakeneminen on väärin ja
häpeällistä. Tällä meidän olemuksemme vapaalla ja ylpeällä puolella, --
olemuksemme, jolle niin monet seikat ovat tuntemattomia, mutta
joka luo toisenluontoisia totuuksia, totuuksia, jotka ovat kuin
muodostuksenalaisen maailman ensimmäiset kukat -- sillä on velvollisuus
vastustaa itsetiedottomuuden kaikkeakäsittävää viisautta, uhmata sen
varoituksia ja saattaa se tuhon omaksi oman tuhonsa mukana.