Näissä kuuloisissa esimerkeissä, joita voisi jatkaa loppumattomiin,
esiintyvät historian jättiläismäisissä suhteissa ne vaatimattomat,
mutta ehkä selväpiirteiset tapahtumat, joita meille tarjoovat joka päivä
tavallisen elämän pienellä, huonosti valaistulla näyttämöllä nuo
myötä- ja vastoinkäymisen tuhannet oikut.
Selvitelläkseen noita sokeita onnenpotkauksia ja itsepintaisia
kovanonnenkolahduksia on otettava erikoisesti huomioon ne fyysilliset
ja moraaliset syyt, jotka voivat niitä selvittää. Luultavaa on, että
jos olisimme tunteneet Vauvenargues'in, niin olisimme huomanneet hänen
luonteessaan ujoutta, epäröintiä tai onnetonta ylpeyttä, jotka estivät
häntä hankkimasta itselleen otollista tilaisuutta ja käyttämästä sitä
hyväkseen. On mahdollista, että Lesurques'ilta puuttui taitavuutta ja
tuota sisäistä ja ihmeellistä voimaa, jota odottaa tapaavansa
viattomasti syytetyssä. Varmaa on, että Stuartit, Joosef II ja Maria
Antoinette tekivät suunnattomia virheitä, joista onnettomuudet
aiheutuivat, että Lauzun, Casanova, lordi Chesterfield eivät
välittäneet välttämättömästä epäröinnistä, joka suojelee kunniallista
ihmistä. Samaten on varmaa, että joskin Sullan, Mariuksen, Dionysius
Vanhemman, Herodes Suuren elämä oli ulkonaisesti ihmettä lähentelevän
onnellinen, niin ei kukaan meistä luullakseni tyytyisi tuohon outoon,
levottomaan, veriseen, melkein ajatuksettomaan ja tunteettomaan
varjoon, jota täytyy sisäisesti olla alituisiin rikoksiin perustuvan
onnen (jos onni-sanaa voi tässä käyttää). Mutta jos tämä vähennys
tehdäänkin mahdollisimman harkiten ja perusteellisesti (ja mitä enemmän
nähdään ja tutkitaan elämää, mitä syvemmälle tunkeudutaan pikku syiden
ja suurten seurausten salaisuuteen, sitä perusteellisemmin tuo vähennys
suoritetaan), niin ei voi kuitenkaan kieltää, että itsepintaisesti
toistuvissa tapahtumissa, hyvän onnen ja kovan onnen järkähtämättömän
yhtäjaksoisissa sarjoissa (jo aikoja sitten on huomattu, että onni ja
onnettomuus tulevat melkein aina keskeytymättömissä sarjoissa), -- jää
huomattava, usein ratkaiseva, välistä kaikkikäsittävä osa, jota ei voi
viedä minkään muun kuin sen käsittämättömän, mutta eittämättömän tahdon
tilille, jota edustaa tuntematon, mutta todellinen mahti, tuo mahti,
jota kutsutaan sattumaksi, kohtaloksi, sallimukseksi, "tuuriksi",
kovaksionneksi, onnelliseksi tai onnettomaksi tähdeksi, valkoiseksi tai
mustaksi siiveksi tai miksi kaikeksi sitä kutsuttaneenkaan aina
kansojen ja aikojen enemmän tai vähemmän mielikuvitusrikkaan ja
runollisen hengen mukaan.
Tässä on ihmisellä yksi sotkuisimpia, vaikeimpia probleemeja, mitä
hänen tarvitsee selvittää tunteakseen kerran olevansa tämän maapallon
ylin, täysin laillinen, riippumaton ja eittämätön valtias.