Niiden tekojen välillä, joita olemme aavistelleet määräämiemme
tosiasioiden yhteydessä ja jotka vaivalloisesti piirtävät olemuksemme
suuntaviivat, väijyy peloittava sattumajoukko. Ilma, jota hengitämme,
tila, jossa liikumme, aika, jossa elämme, ovat täynnä seikkoja, jotka
odottavat meitä ja valitsevat meidät muiden joukosta. Tarkatessaan
heidän tapojaan huomaa pian, että nuo sattuman merkilliset tyttäret,
joiden luulisi olevan sokeita ja kuuroja kuten isänsäkin, eivät toimi
ollenkaan umpimähkään. He tietävät, mitä tekevät, ja he erehtyvät
harvoin. Selittämättömän varmasti he tuntevat ohikulkijoista sen, jonka
edessä heidän on noustava. Kahden ihmisen kulkiessa samalla hetkellä
samaa tietä ei niissä kahdessa näkymättömässä joukossa, jotka kohtalo
asettaa väijyksiin, ole epäröintiä eikä sekaannusta. Toisen ihmisen
saapuessa asettuvat hänen tiensä oheen valkoiset neitsyet tarjoten
palmunoksia, amforeja ja matkan tuhansia odottamattomia myötäkäymisiä;
toisen lähestyessä nuo Aiskyloon kuvaamat "häijyt näkölennot" syöksyvät
viidakosta, ikäänkuin heillä olisi mitäänaavistamattomalle uhrille
kostettavana jokin selittämätön, ennen syntymää tehty loukkaus.