Meidän menneisyytemme riippuu kokonaan nykyisyydestämme ja muuttuu
lakkaamatta sen mukana. Se saa välittömästi niiden astioiden muodon,
joihin nykyiset ajatuksemme sen kokoavat. Se sisältyy muistiimme, eikä
mikään ole vaihtelevampi eikä vaikutuksille alttiimpi, ei mikään ole
riippuvaisempi kuin tuo muisti, jolle sydämemme ja älymme antavat
lakkaamatta ravintoa ja askartelua. Ja sydämemme ja älymme tulevat
suuremmiksi tai pienemmiksi, paremmiksi tai huonommiksi aina
pyrkimystemme mukaan. Se mikä meille jokaiselle on tärkeää
menneisyydessä, se, mikä meille jää siitä jäljelle, se, mikä on osa
meistä itsestämme -- sitä eivät ole tehdyt teot ja eletyt vaiheet, vaan
sitä ovat ne siveelliset vastavaikutukset, joita meissä tänä hetkenä
synnyttävät sattuneet tapahtumat; ne ovat olleet mukana muodostamassa
sisäistä olemusta. Ja nuo vastavaikutukset, jotka luovat sisäisen ja
ylimmän alennuksen, riippuvat kokonaan siitä tavasta, jolla me
katselemme päättyneitä tapahtumia. Ne vaihtelevat sen siveellisen
aineksen mukaan, jota ne meissä tapaavat. Mutta olemuksemme siveellinen
aines vaihteleekin sen mukaan, miten ymmärryksemme ja tunteemme
kehittyvät; ja heti järkähtämättömimmätkin tosiasiat, jotka näyttävät
olevan kaiverretut kiveen ja vaskeen, saavat aivan eri ulkoasun,
lähtevät liikkeelle ja vilkastuvat jälleen, antavat meille
laajakantoisempia ja rohkeampia neuvoja, vetävät muistiamme mukanaan
korkeuteen ja rakentavat uudelleen varjossa rapautuneista
raunioröykkiöistä kaupungin, joka kansoittuu uudelleen ja jonka yli
aurinko jälleen nousee.