Meidän käsityksemme laita menneisyydestä on samoin kuin käsityksemme
laita rakkaudesta, oikeudesta, kohtalosta, onnesta ja useimmista niitä
epäaineellisia elimistöjä, epävarmoja ja kuitenkin mahtavia, mitkä
edustavat niitä suuria voimia, joita me tottelemme. Me olemme ne
saaneet valmiina edeltäjiltämme. Ja silloinkin, kun herää toinen
tietoisuutemme, se, joka kerskuu siitä, ettei hyväksy mitään ummessa
silmin, silloinkin, kun koettelemme niitä tutkistella, hukkaamme
aikaamme tekemällä kysymyksiä niille käsityksille, jotka puhuvat
äänekkäästi ja lakkaamatta toistavat sanottavaansa, sen sijaan että
tarkastelisimme, eikö niiden ympärillä ole toisia, jotka eivät ole
vielä sanoneet mitään. Tavallisesti ei tarvitse mennä kovin kauas
huomatakseen nämä. Ne odottavat meissä, että me kääntyisimme niiden
puoleen. Ne eivät muutoin hiljaisuudessa ole toimettomia. Suurisuisten
vakaumusten ylitse ne ohjaavat rauhallisesti osan todellista elämäämme,
ja ollen lähempänä totuutta kuin niiden itsekylläiset sisaret, ne ovat
usein yksinkertaisempia ja kauniimpia.