Niin taipuvainen kuin mielikuvituksemme onkin olettamaan ja haluamaan
ihmistä korkeampien voimien väliintuloa, on käytännöllisessä elämässä
kuitenkin vain harvoja, vieläpä mystillisimpienkin joukossa, jotka
eivät olisi vakuutettuja siitä, että moraalinen onnettomuutemme riippuu
pohjaltaan mielestämme ja luonteestamme ja fyysilliset onnettomuutemme
erinäisistä, usein huonosti tunnetuista voimista, syyn ja seurauksen
suhteista, jotka ovat useinkin huonosti selviteltyjä, mutta jotka eivät
kuitenkaan ole vieraita sille, mistä me voimme toivoa pääsevämme
selville luonnossa. Ja me elämme yleensä tuossa varmuudessa, joka
tosiasiassa järkkyy vain silloin, kun on kysymys meidän omista
vastoinkäymisistämme, sillä silloin meidän on vaikea huomata tai
tunnustaa tekemämme virheet ja meidän inhimillisille toiveillemme on
liian raskasta tunnustaa, ettei vastoinkäymisillämme ole syvempiä syitä
kuin tammenterholla, joka putoo kalliolle, laineella, joka riutuu
hiekkaan tai murskautuu rantakalliota vastaan, hyönteisellä, jonka
pikku siipiä auringonsäde elähdyttää tai jonka ohikiitävä lintu nielee.