Tässä me olemme jälleen siinä jotenkin synkässä paikassa, missä lakkaa
oikeudenmukaisimman ja valistuneimman ihmistahdon vaikutus niihin
tapahtumiin, joista riippuu hyvä tai huono onnemme. On tuskin olemassa
hiemankaan ylevää draamaa tai suurta runoelmaa, jonka joku sankari ei
joutuisi tuohon tienristeykseen, missä hänen kohtalonsa ratkeaa. Miksi
tuo hyvä ja viisas ihminen tekee tuon virheen tai rikoksen? Miksi tuo
nainen, joka tietää, miten hän menettelee, tekee tuon eleen, joka
ainiaaksi määrää hänen onnettomuutensa? Kuka on takonut kaikki ne
onnettomuuksien ketjun renkaat, jotka ympäröivät tuota viatonta
perhettä? Miksi kaikki romahtaa toisen ympärillä ja kaikki onnistuu
toiselle, joka on vähemmän voimakas, vähemmän viisas, vähemmän
toimelias, vähemmän taitava? Miksi toinen tapaa rakkautta, lempeyttä,
kauneutta ja toinen löytää tieltään vihaa, petosta ja ilkeyttä? Miksi,
ansioiden ollessa samat, täällä pettämätöntä onnea, tuolla alituista
onnettomuutta? Miksi tämän talon ympärillä alituinen myrsky ja toisen
yllä aina yhtä tasaisesti loistavat tähdet? Miksi toisella puolen nero,
terveys, rikkaus, toisella köyhyys, sairaus ja typeryys? Mistä johtuu
tämä intohimo, joka on niin paljon pahan lähde, mistä toinen, joka on
niin paljon hyvän lähde? Miksi eilen tapaamani nuorukainen menee
verkalleen syvää onnea kohti ja miksi hänen ystävänsä astelee kuolemaa
kohti yhtä varmoin, tietämättömin ja rauhallisin askelin?