Täten meidän on vaikea käsittää ja omaksua rikoksen luonnollinen ja
inhimillinen mahdollisuus, kun sen on tehnyt olento, joka meistä
näyttää älykkäältä ja itsetietoiselta. Meidän on vaikea myöskin
käsittää ja omaksua luonnostaan selittämättömiä, ennakolta
aavistamattomia ja ansaitsemattomia onnettomuuksia. Siitä seuraisi,
ettei voisi asettaa näyttämölle -- ja kun käytän tässä tätä lyhyttä
sanontatapaa, niin tarkoitan sanoa: antaa meidän jollakin tavalla
seurata tapahtumaa, jonka kaikkia olosuhteita ja näyttelijöitä me emme
persoonallisesti tunne, -- siitä seuraisi siis, ettei voisi asettaa
näyttämölle muuta kuin sellaisten henkilöiden tekemiä vääryyksiä,
vikoja, rikoksia, joilla ei olisi kylliksi itsetietoisuutta, ja
onnettomuuksia, joita olisi heikoilla sieluilla, halujensa uhreilla,
noilla viattomilla, mutta sokeilla ja varomattomilla. Sillä ehdolla me
emme koskaan tarvitsisi sen väliintuloa, mikä on ihmisen tavallisen
psykologian ulkopuolella. Mutta sellainen käsitys teatterista ei
ollenkaan vastaisi elämän todellisuutta, jossa me päinvastoin näemme
hyvin tietoisten olentojen suorittavan hyvin rikollisia tekoja
ja hyvin hyvien, hyvin varovaisten, hyvin hyveellisten, hyvin
oikeudenmukaisten ja hyvin viisaiden olentojen kietoutuneen
kurjuuteen ja selittämättömiin onnettomuuksiin, Ensimmäiset
draamat, itsetiedottomien, sorrettujen draamat, herättävät tosin
mielenkiintoamme ja sääliämme, mutta tuo todellinen draama, se, joka
menee asioiden ytimeen, se, joka käy vakavasti tärkeiden totuuksien
kimppuun, kaikkien meidän draamamme, sanalla sanoen, se, joka liitelee
koko elämämme yllä, se on se draama, jossa voimakkaat, itsetietoiset ja
älykkäät tekevät virheitä ja rikoksia, jotka ovat melkein mahdottomia
välttää; se on se draama, jossa oikeamielinen ja viisas taistelevat
kaikkivaltiaita onnettomuuksia ja voimia vastaan, jotka saattavat
häpeään viisauden ja hyveen; sillä katselija, niin heikko, niin vähän
kunnianarvoinen kuin hän todellisessa elämässä lieneekin, lukee itsensä
aina oikeamielisten ja voimakkaiden joukkoon, ja joskin hän katselee
heikkojen onnettomuuksia tai vieläpä ottaa niihin osaakin, niin hän ei
koskaan asetu täydellisesti niiden asemaan, jotka niitä kärsivät.