Luultavasti on niistä, jotka eivät usko korkeimman Tuomarin
olemassaoloon, näyttävä hyödyttömältä tutkia näin vakavasti tätä
kaikessa olevan oikeuden mahdotonta aatetta. Jos se esitetään
sellaisena kuin se todellisuudessa on, se tulee todellakin
mahdottomaksi. Mutta jokapäiväisessä elämässämme me emme tavallisesti
näe sitä siinä muodossa. Nähdessämme onnettoman rikoksen, väärin
hankittua varallisuutta, joka päättyy vararikkoon, kurjaa irstailua,
rangaistua ilkeyttä, katalaa kimppuunkäyntiä, joka hetken menestyy ja
sitten päättyy surkeasti, me lakkaamatta sekoitamme fyysillisen
seurauksen moraaliseen syyhyn. Ja vaikkemme ollenkaan uskoisi minkään
Tuomarin olemassaoloon, joudumme me kuitenkin melkein kaikki enemmän
tai vähemmän vapaasti elämään jonkinlaisessa epämääräisessä uskossa
tapahtumien oikeuteen. Ja silloinkaan, kun järjen ja kylmän havainnon
avulla olemme päässeet selville, ettei tuota oikeutta ole olemassa,
silloinkaan ei tarvita muuta kuin että jokin tapaus koskettaa meitä
läheltä, välistä riittää kaksi tai kolme tuntuvampaa sattumaa
luhistamaan tuon vakaumuksen sydämessämme, jollei aina mielessämme.
Järjestämme, kokemuksestamme huolimatta herättää meissä jokin aivan
vähäpätöinen seikka esi-isän, joka oli vakuutettu siitä, että tähdet
taivaalla tuikkivat vain hyväksyvästi ennustaakseen iskua, jonka hän on
antava viholliselleen taistelutantereella, lausuntoa, jonka hän antaa
päällikköjen kokouksessa, onnellista juonta, jonka hän punoo
naiskammion ympärille. Mekin jumaloimme tunteitamme harrastustemme
mukaan, mutta koska jumalilla ei ole enää nimiä, me jumaloimme niitä
epätäsmällisemmällä ja epäsuoremmalla tavalla, ja siinä onkin ainoa
erotus. Kun kreikkalaiset, ollen voimattomina Trojan edustalla,
tarvitsevat tehokasta apua ja merkkiä, niin he menevät riistämään
Philokteelta Herkuleen jousen ja nuolet ja jättävät hänet sitten
alastomana, sairaana ja aseettomana autiolle saarelle, ja se on muka
salaperäinen Oikeus, korkeampi kuin inhimillinen, se on jumalien
säännös. Ja kun jokin väärinteko näyttää meistä hyödylliseltä, niin me
vaadimme sitä tulevien sukupolvien, ihmisyyden, isänmaan nimessä. Kun
toiselta puolen meitä kohtaa suuri onnettomuus, ei ole enää oikeutta,
ei jumalia, mutta jos se kohtaa vihollistamme, niin maailmankaikkeus
kansoittuu heti näkymättömillä tuomareilla. Jos osaksemme tulee
odottamaton ja ansaitsematon onni, niin me ilman päänvaivaa
kuvittelemme, että meissä on niin salattuja ansioita, joista emme
itsekään tienneet, ja me olemme onnellisempia siitä, että ne ovat
tulleet ilmi, kuin itse siitä onnesta, jota ne ovat meille tuottaneet.