Jos ihminen, vaikkapa harhaluuloille ja mysteerioille kärkkäinkin,
poistuu kaiken positiivisen uskonnon helpoilta, mutta keinotekoisesti
valaistuilta poluilta ja kysyy rehellisesti ja tarkkaavaisesti neuvoa
persoonalliselta kokemukseltaan, jos hän tarkastaa ulkonaista pahaa,
joka kohtaa sokeasti hyviä ja pahoja, niin en luule, että hän voi kauan
epäillä totuutta, ettei maailmassa, jossa me elämme, ole moraalisista
syistä johtunutta fyysillistä oikeutta, että tuo oikeus esiintyy
perinnöllisyyden, sairauden, ilmapiirin ja maaperän ilmiöinä tai
jossain muussa ajateltavassa muodossa. Ei maa, ei taivas, ei luonto, ei
aine, ei eetteri, ei mikään tuntemamme voima, paitsi meihin itseemme
kätkeytyvät voimat, ota lukuun oikeutta, eikä niillä ole pienintäkään
yhteyttä meidän moraalimme, ajatuksiemme eikä aikomuksiemme kanssa.
Ulkomaailman ja meidän tekojemme välillä ei ole muita kuin
yksinkertaisia syyn ja seurauksen suhteita, olennaisesti
siveellisyyspiiriin kuulumattomia. Jos teen sellaisen ja sellaisen
varomattoman tai ilkivaltaisen teon, niin koituu minulle siitä
sellainen ja sellainen vaara ja saan siitä maksaa sellaisen ja
sellaisen veron luonnolle. Ja kun kohtuuttomuus ja varomattomuus
johtuvat usein syystä, jota me nimitämme epäsiveelliseksi, koska meidän
velvollisuutemme on sovittaa elämämme, terveytemme ja turvallisuutemme
pienten vaatimusten mukaan, niin me emme voi olla asettamatta
epäsiveellistä syytä ja siitä johtuvaa vaaraa tai maksettavaa veroa
toistensa yhteyteen, ja me saamme jälleen tuon luottamuksen
yleisoikeuteen, joka on sydämeemme syvimmälle juurtunut ennakkoluulo.
Mutta samalla kun omaksumme jälleen tuon luottamuksen, meiltä jää
ottamatta huomioon, että asiaan ei yhtään vaikuta se, onko kohtuuttoman
tai varomattoman teon aiheuttanut viaton tai sankarillinen syy,
käyttääksemme lapsellista sanavarastoamme. Kylmettymisen seuraukset
ovat ehdottomasti samat, jos heittäydyn veteen hyvin kylmällä ilmalla
pelastaakseni lähimmäiseni tai jos putoan siihen koettaessani heittää
hänet veteen, eikä mikään tämän avaran taivaan alla, paitsi minua
itseäni tai tuota henkilöä, jos hän sen voi, lisää kärsimystä
kärsimyksiini, kun olen tehnyt rikoksen, tai lievennä vähääkään
tuskiani, kun olen tehnyt hyveellisen teon.