Me tulemme tietenkin koskettelemaan yhteiskunnallista, sosiaalista,
oikeutta, s.o. oikeutta, jota me noudatamme keskinäisissä suhteissamme,
mutta me emme ota puheeksi säädännäis- eli positiivista oikeutta, joka
ei ole muuta kuin osa sosiaalisen oikeuden rakennetta. Me käsittelemme
erittäinkin tuota epätäsmällistä, mutta tehokasta oikeutta, jota on
mahdoton käsittää, mutta myöskin mahdoton välttää, joka seuraa ihmistä
ja tunkeutuu häneen, hyväksyy ja hylkää, palkitsee ja rankaisee
elämämme kaikki teot. Tuleeko se ulkoapäin? Onko olemassa, ihmisestä
riippumatta, maailmankaikkeudessa ja ilmiöissä moraalinen periaate,
jota ei voi pettää eikä kaunistella? Onko sanalla sanoen oikeutta, jota
voisi nimittää fyysilliseksi oikeudeksi? Vai onko tuo oikeus kokonaan
lähtöisin ihmisestä, onko se aivan sisäinen silloinkin, kun se
vaikuttaa ulospäin? Ja, ilmaistaksemme tuon kaiken lyhyesti, onko
toisin sanoen olemassa vain psykolooginen, sielullinen oikeus? Luulen
näiden kahden nimityksen, fyysillinen ja psykolooginen oikeus,
käsittävän ne oikeuden eri muodot, jotka meistä näyttävät vielä nytkin
olevan olemassa sosiaalisen oikeuden yläpuolella.