Taivahan purpura, oi, tuli koittehen! Kuin lumisille
Kentille kylvelet sie aamun ruusuja nyt!
Terve-tultua taas unen-horrosta yöllisen talven,
Koite sie kevähän, terveyden ruso myös!
Miksi jo rakkautes tulimuiskuja viljalta tuhlaat,
Ah, herättääksesi maat', peittelemää lumien?
Nouse riemusta, rintani! Laps' kevähän sekä lemmen,
Laulu, se kaivattu, kas, taas takaisin palajaa!
Sykkivähän povehen tule kultainen, sulo lyyra!
Sieluhun mun koleaan lämpimä luo sävelten!
Laulajan jalkojen juuressa oot sinä mykkänä maannut;
Kauan jo on suru kuin jää levännyt povessain.
Muistojen taivaissa kanssasi miksi soit unta mun nähdä,
Mun herättääksesi vaan huolien korvessa taas?
Mutta nyt taas sävelten heleää hopeaa minä kuulen,
Taas runo-ilmassa kuin muinoin tuutielen.
Laulajan sie kevähän jalo koitto! miks hehkuen muiskaat,
Ah, herättääksesi jään peittelemää sydäntäin?