"Sauna on valmis", sanoi Eveliina tuvan ovelta.
"Eikös ne saarnamiehetkin saunaan tule", kysyi Jussi.
"Otettiin kylpy jo."
"Jahvetti, joudu pois."
Siitä läksivät Taneli, Jussi, Jahvetti, Filemoni ja Hullu-Kalle.
Rivissä kulkivat kaitaa saunapolkua, jonka molemmin puolin viljapellot
lainehtivat. Taivaan rannan taakse oli jo päivän kultainen kiekko
painumassa. Taivas hohti väreissään. Ilkamoistenlahdesta kohosi
Käärmetsaari kuin satulinna.
Siinä saunan edustalle riisuuduttiin ja sisään käytiin. Jokainen kantoi
itse vastansa, ja lauteille mentyä tuprahteli löyly äkäisesti
kiukaalta, kun Kalle sinne vettä kapalla iski. Kuului vaan ähkettä,
vastojen räiskettä ja joku yksinäinen huudahdus:
"Lyö enemmän."
"Elä pakanaa."
"Anna tulla."
Kalle löi. Kilvan hakkasivat miehet kesäistä ruumistansa, niin että
ähke vain kuului. Eipä parempaa syntisen ruumis kaivannut hellepäivän
ja työn jälkeen. Ihan se elähdytti ja veret virkeästi liikkeelle sai.
Ja sitä oli taas kuin uudestaan syntynyt, kun kylmän vesikapan sen
löylyn jälkeen päällensä kaatoi.