Loviisa Koppelmäkeläinen.
Kun kirjeet oli kirjoitettu, pisti Loviisa markan Nymanin kouraan ja
kiitti. Nyman ei olisi tahtonut ottaa niin paljoa, vaan Loviisa ei
antanut perään.
"Milloinka on häät?"
"Ei tuota tiedä. Kunhan viljat saadaan korjatuksi, että näkee, tokko
sitä tänä vuonna kannattaa --."
"Näin pienestä mökistä lähtiäisiä pitääkään."
"Jos liikutte siinä mikkelinpäivän seutuun näillä main, olisihan sitä
pastoria hauska nähdä niissä lähtöpuuhan tapaisissa, jos niistä mitään
sukiaa --."
"Kiitoksia. Pitääpä satuttaa. Loviisa kun oli pieni, istuittepa
minunkin polvillani. Nyt on toiset pitelijät."
"Mitkä lienee."
He tulivat vinniltä alas.
"Heinämiehetkin ovat näkyneet jo tulleen."
"Niin ovat näkyneet."
"Pitää sitä puolispalaa niille katselemaan joutua."