Rauha oli kuitenkin vain näennäinen eikä ensinkään luotettava. Vanhat
talonpojat, jotka olivat olleet mukana tätä kaikkea luomassa, eivät
tietenkään osoittaneet mitään kunnioitusta Lassille, jota olivat ennen
sinutelleet kuin veljeä ikään. Mutta nyt oli hänellä valta suojella
heitä sotavoimalla, he olivat väsyneitä rettelöihin ja mukautuivat.
Mitä tehdä? he tuumivat, ja kun ei mitään ollut tehtävissä, totuttiin
olemaan vaiti ja kärsimään.
Mutta yhtä helppo ei ollut kesyttää nuorta polvea, joka ei ottanut
totellakseen isää ei äitiä, saati sitten vieraita. Turhaan koki Ufka
heitä pelottaa helvetillä. Heidän ajatuskykynsä oli vielä terve, niin
että he oivalsivat koko valejutun mielettömyyden ja nauroivat Ufkalle.
He tulivat hurjiksi ja huimapäiksi, eivät viihtyneet epäterveellisissä,
löyhkäävissä pirteissä, vaan samoilivat maita metsiä ja etsivät
seikkailuja. Vanhemmat antoivat heille selkään, mutta pojat löivät
tuleen pirtit ja heinäsuovat ja karkasivat metsiin. Yhteiskunta oli
tällöin uhkaavassa vaarassa, ja joku ehdotti todenteolla, että joka
toinen poika olisi kuohittava, jotta saataisiin vastaisen varalle
työväkeä. Mutta Lassi ei hyväksynyt tätä luonnotonta toimenpidettä.
Hänellä oli toinen keino, jota oli säästänyt viimeiseen asti, koska hän
itse paheksi sitä sen luonnonvastaisuuden ja julmuuden takia, hän kun
oli nuoruudessaan läpikäynyt saman menettelyn, jonka muistot vieläkin
kummittelivat hänen mielessään hirvittävimpänä kaikesta, mitä hän oli
elänyt. Joka kylän tuli ylläpitää kuritushuonetta, missä lapset oli
pidettävä kuusi vuotta telkien takana ja joka päivä puolinälällä ja
selkäsaunalla totutettava orjuuteen, ja missä heidän tuli vuodesta
vuoteen kuulemalla helvettioppia ja erästä Lassin ja Ufkan keksimää
uutta moraalia vähitellen saada mieliinsä juurtumaan se kunnioitus ja
kuuliaisuus herrojansa kohtaan, johon he luonnon mukaan eivät olleet
velvollisia. Menettelytapa oli mitä suurimmassa määrin tunnoton, mutta
sillä oli sama vaikutus kuin kuohitsemisella.
Joku aika tosin kului oppikirjojen tekoon, mutta voitettavissa oli niin
paljon, ettei laiminlyöty uhrata aikaa ja huolenpitoa uuden laitoksen
hyväksi.
Kun työ oli valmis, niin tarkoitusperä havaittiinkin saavutetuksi.
Lapset teljettiin huoneeseen aikaisin aamulla, ja ensimäinen asia,
minkä he saivat oppia, oli vaikeneminen. Tämä oli tärkein kaikista,
sillä nyt ei yläluokan -- kuten se itseään nimitti, koska "Jumala" oli
sen asettanut alaluokan yläpuolelle -- tarvinnut pelätä alaluokan
arvostelua. Toinen oli kuuliaisuus: se merkitsee, että tekee toisen
tahdon ja on vailla omaa. Suuren lapsilauman sulkeminen samaan
huoneeseen tuotti loistavan menestyksen, sillä huono ilma pilasi
terveyden, ja terveyden mukana katosi voima ja tahto. Mutta
vaikenemisen eli totuuden-salaamisen tapa aiheutti haitan, jota ei oltu
arvattu ottaa lukuun. Lapset näet älysivät, että vastaamalla
myöntävästi silloin kun olisi pitänyt kieltää saattoi hankkia itselleen
etuja, kuten palkintoja tai vapautusta rangaistuksesta, ja sentähden
alkoi valhe kukoistaa. Kuuliaisuus puolestaan synnytti viekkautta.
Lasten mielestä oli väärin pidellä toveria opettajan piiskatessa häntä,
mutta he toimivat vastoin sitä, mitä oikeana pitivät, ja vähitellen
tottuivat tekemään vastoin vakaumustaan. Niitä, jotka paraiten
valehtelivat ja viekastelivat, nimitettiin kilteiksi lapsiksi, ja he
saivat piparkakkuja ja hunajaa; ne, joka puhuivat totta ja olivat
rehellisiä, saivat piiskaa ja jäivät ruuatta. Niin oli kasvatuksen
perustus laskettu. Lassia tulos välistä hämmästytti, mutta mikäpä
neuvoksi, kun kerran oli lähtenyt liukkaalle jäälle!
Lastenpieksäjien kävi kuitenkin vaikeaksi täyttää koko pitkä oppiaika
pelkällä patukalla, ja niinpä täytyi keksiä uusia oppiaineita. Koulussa
opetettiin nyttemmin, paitsi valhetta ja kavaluutta, koko joukko
perättömyyksiä, jotka yhteisellä "moraali"-nimellä ajettiin ruoskan
voimalla kalpeihin ja kivulloisiin lapsiin. Ensimäinen moraali kuului:
Jumala on luonut talonpojat ja käsityöläiset tekemään työtä niille,
jotka eivät tahdo työtä tehdä. Toinen moraali: Sinun pitää tyytymän
osaasi! (Tämän käskyn täyttäminen ei ollut vaikeata niille, joiden
kadehdittavana osana oli vapautus työnteosta, mutta niille, joilla oli
työntekijän kova osa, se oli mahdoton.) Kolmas moraali: Sinä et saa
naida, ellei sinulla ole kahtatoista tynnyrinalaa maata tai Ufkan
lupaa. (Eräs iso poika, joka huomautti, että moraalin pitäisi kuulua
näin: Jotta saisit naida, täytyy sinun olla ollut mukana anastamassa
itsellesi kaksitoista tynnyrinalaa maata! pantiin pimeään kuoppaan.)
Neljäs moraali: Sinä et saa ottaa toisen omaisuutta. (Eräs tyttö, joka
sanoi muistavansa, milloin isänsä otti omaisuutensa yhteismaasta, ja
arveli, että isää senvuoksi pitäisi rangaista, saatiin kuudella
raippaparilla vakuutetuksi siitä, että oli väärässä.) Viides moraali:
Sinä et saa tappaa ketään. (Eräs alaikäinen, joka kysyi, tarkoittiko
"sinä" myöskin Lassia ja pyöveliä, jotka surmasivat jokaisen, joka ei
tahtonut tappaa metsissä asuvaa metsästäjäkansaa, pantiin jalkapuuhun.)
Kuudes moraali: Sinä et saa edes ajatella, että se, mikä nyt on
olemassa, voi olla huonoa. (Tämä oli etevin kaikista moraaleista, sillä
se kuolettaa kaiken ajattelun ja samalla vastustuksen siemenenkin!)
Mutta ei auttanut sekään. Nuoriso teeskenteli ja valehteli, mutta
toisinaan totuus pääsi ilmoille ja silloin yhteiskuntaa jälleen uhkasi
vaara. Ihmiset kyllästyivät elämiseen niin, että jättivät hunningolle
työt ja kaikki: he näkivät nälkää, mutta silloin yläluokkakin alkoi
nähdä nälkää ja voida huonosti, eikä sellainen käynyt laatuun.
Helvetinpelko lakkasi, sillä ihmiset arvelivat, että heillä oli jo maan
päällä helvetti, jota pahempaa ei voinut tulla. Lassi ja Ufka
huomasivat pian välttämättömäksi tehdä ajan vaatimia muutoksia
helvettioppiin, ja siksi alkoivat papit puhua enemmän taivaan ilosta,
joka oli tuleva kaikille kärsiville ja raskautetuille. Jotkut
kapinoitsijat tähän kyllä huomauttivat, että niinmuodoin Lassin ja
yläluokan, joilla on ollut hyvät olot, pitäisi joutua helvettiin, mutta
se ei vaikuttanut asiaan, sillä vastustusmiehet poltettiin roviolla ja
heidän kysymyksensä jätettiin vastaamatta. Mutta taivaaseen-pääsemisen
toivo herpaisi kurin, ja täytyi keksiä uusia keinoja. Ja siksi Lassi
houkutteli muutamia laiskoja heittiöitä tekemään lauluja alaluokan
valistukseksi. Niin saatiin joukko runoilijoita. Nämä kävivät huonosti
puettuina, vaikkei tarvinnutkaan, sillä heillä oli vakinainen palkka,
mutta heidän tuli ulkoasullaan uskotella alaluokalle, että muka olivat
lähteneet "syvistä riveistä". He kulkivat ympäri maata ja lauloivat,
että elämä oli niin ihanaa; että pitäisi uskoa kaikista ihmisistä
hyvää; että kaikki Lassit, Ufkat, lääninherrat, vanhemmat, holhoojat ja
kasvattajat olivat niin hyviä ja alaluokan parasta katsovia; että
kaikki tyytymättömyys sen johdosta, että toiset tekivät työtä, toiset
söivät, oli sulaa kateutta ja halpamaisuutta; että kun kukin oman
toimensa hoitaa, niin hyvin käy jos mikä koittaa; että maatyö ja
käsityö eivät olleet mitään työtä, vaan että todellisen työn,
raskaimman työn, sen oli Jumala pannut hallituksen, sotajoukon ja
Ufkain tehtäväksi; että tulee ottaa maailma semmoisena kuin se on
(myöskin semmoisena, miksi Lassien ja Ufkain konnuudet ovat sen
tehneet). Tämä se veteli. Laulut opittiin ensin ulkoa, sitten ne jäivät
korvaan ja siitä siirtyivät ajatuksiin.
Mutta pianpa näyttäytyi, että alaluokkakin alkoi käyttää lauluja
pauhatakseen yläluokkaa vastaan. Lassi näki kauhukseen uhkaavan pilven,
mutta ei hän suotta ollut ottanut menneisyydestä oppia. Aluksi hän
koetti sitä keinoa, että maksoi runoniekoille vuosipalkan. Se auttoi
jonkun aikaa, mutta laulajia ilmestyi tuhkatiheään palkkaa vaatimaan,
ja verot lisääntyivät. Silloin, kun muu ei auttanut, hän katsoi
välttämättömäksi perustaa nurkkakunnan. Seitsemäntoista kehnointa
runoniekkaa valittiin ja julistettiin erehtymättömiksi. Kaikki muut,
jotka tahtoivat tehdä lauluja, julistettiin kelvottomiksi. Sillä oli
asia autettu. Kansa, joka maksoi noille seitsemälletoista siitä
hyvästä, että sai heiltä haukkumisia, tottui kouluissa pian pitämään
heitä erehtymättöminä ja kaikkia muita kelvottomina. Ja niin saatiin
kaikki tyytymättömät laulajat vaikenemaan, sillä kukaan ei tietenkään
tahtonut olla saamatta kiitosta ainakin noilta seitsemältätoista, ja se
teki, että kaikki laulut sittemmin tulivat laulettavaksi samalla
nuotilla.
Kun sitten koulut avattiin ja kävi vaikeaksi saada moraalikirjoja
kaikille, täytyi Lassin vihdoin viimein, vaikka kovasti pelkäsikin
päästää ilmoille niin vaarallista keksintöä, perustaa kirjapaino. Mutta
jottei tätä vaarallista laitosta käännettäisi häntä itseään ja hänen
työtänsä vastaan, panetti hän sen kuninkaallisen valvonnan alaiseksi.
Kuninkaallisen kirjapainon ensimäinen tuote oli Painovapausasetus.
"Tyytymättömät" niminen salainen seura piti kokoustaan muutamalla
heinäparvella eräänä iltana, juuri uuden Painovapausasetuksen
ilmestyttyä. Paavali metsänkävijä oli saanut käsiinsä kappaleen sitä,
ja hänen piti arvostelun alustukseksi lukea se julki. Kuulijat
asettuivat järjestykseen.
Paavali alkoi lukea:
-- Painovapausasetus. 1 §. Jokaisella kansalaisella on täysi vapaus
esittää ajatuksensa painetussa muodossa.
-- Hyvä! huusivat Tyytymättömät. -- Eläköön vapaus!
-- 2 §, luki Paavali. -- Puhdasta evankeelista helvettioppia, koska se
Jumalasta on, älköön saatettako tarpeettoman arvostelun alaiseksi.
-- Hoo! vastasivat Tyytymättömät. -- Sitäpä juuri ennen kaikkea piti
arvosteltaman.
-- 3 §, luki Paavali. -- Jokainen kirjailija olkoon velvollinen
puhumaan kiittävästi Lasseista, Ufkoista, lääninherroista, sotilaista,
kirjureista ja lastenpieksäjistä ynnä heidän ystävistään ja
tuttavistaan.
4 §. Keskinäisen Kehumisen Seuran eli 17 erehtymättömän tehtävänä on
tukahuttaa jokainen moraalia vastaan kohdistettu kirjallinen yritys.
Tässä keskeytti Ruuto miilunpolttaja:
-- Pitäisi palauttaa muistiin mitä moraalilla tarkoitetaan!
Paavali metsänkävijä selitti:
-- Moraali, se on 1:ksi että kaikki talonpojat ja käsityöläiset ovat
syntyneet tekemään työtä Lassille, Ufkalle j.n.e.; 2:ksi ettei kukaan
saa naida ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata tai Ufkan lupaa...
-- Riittää, riittää! huusivat Tyytymättömät. -- Muistetaan se liiankin
hyvin. Jatka!
-- 5 §. Ei kukaan, lukuunottamatta Keskinäisen Kehumisen Seuraa, saa
lausua mielipidettään kenestäkään kuolleesta Lassista.
6 §. Jokaisella kansalaisella on täysi oikeus esittää ajatuksensa
painetussa muodossa!
Tyytymättömät hajaantuivat lujasti päättäen ensi tilassa käyttää
hyväkseen uutta painovapautta.
Lastenpieksäjät ne ensinnä saivat painovapauden tuotteita, ja
Moraalikirjaa painettiin tuhansia kappaleita, naulattiin pirttien
seiniin ja levitettiin alaluokan keskuuteen, sillä yläluokka, joka oli
kirjan keksinyt, osasi sen ulkoa jo ennestään.
Mutta Lassi väsyi ja vanheni ja tunsi loppunsa lähenevän. Kutsuttuaan
koolle kaksituhatta sotilasta hän käski heidän valita vallanperijän. Ja
katso, valituksi tuli hänen poikansa, jolle oitis vannottiin
uskollisuudenvala ja annettiin nimi Lassi II Aksel. Lassi itki
liikutuksesta nähdessään näin suurenmoisen todistuksen kansan
rakkaudesta hänen huonettansa kohtaan ja sai etsimättömän aiheen
ehdottaa, että majavannahkalakki ja valtaistuin jäisi hänen suvulleen
perinnölliseksi. Kun tämän johdosta kuului tyytymättömyyttä
lääninherrojen taholta, niin Ufka esiintyi ja vetosi kansaan, joka
seisoi etäämpänä metsässä sotilaiden takana. Kansa, joka vihasi
sotureita eikä ollut muuta kuullut kuin että nämä olivat vastanneet ei,
huusi tietysti jaa, ja niin täytyi sotilaiden myöntyä. Lassi kiitti
tästä uudesta kansan rakkauden osoituksesta ja sanoi käsittävänsä tämän
"syvien rivien" huudon ikäänkuin Jumala itse olisi puhunut, sillä
Kansan ääni on Jumalan ääni, ja Lassi II riensi omaksumaan tuon yhtä
kauniin kuin valheellisen mielilauseen: Kansan rakkaus palkkani!
Lassi, jota niin monet vaihtelevat liikutukset olivat järkyttäneet,
laskeutui vuosista ja kunniasta kyllänsä saaneena kuolinvuoteelle.
Annettuaan kaikille vihamiehilleen anteeksi heidän rikoksensa ja
saatuaan Ufkalta vakuutuksen taivaaseenpääsystä hän nukkui. Kaikki 17
erehtymätöntä kirjoittivat ylistyslauluja hänen monitoimisesta
elämästään, ja Ufka piti ruumispuheen, jonka tekstinä oli: Autuaat ovat
ne, jotka Herrassa kuolleet ovat. Lassi II kuivasi kyyneleensä ja nousi
valtaistuimelle.