Lassi II Aksel oli lempeä herra, joka ei rakastanut
sotia, vaan harrasti sivistystä ja tiedettä. Hänen ensimäinen
hallitustoimenpiteensä oli Lassi I:n historian kirjoituttaminen.
Erehtymättömien seura kävi työhön käsiksi ja onnistui aikaansaamaan
mestariteoksen, jolla oli pysyvä arvo. Lassia nimitettiin siinä
Suureksi, ja syystä kyllä, sillä hänhän oli luonut tämän uuden
Yhteiskuntajärjestyksen ja aina pitänyt kansan parasta korkeimpana
päämääränään. Mutta Tyytymättömien seura kirjoitti toisen historian,
jossa Lassille muitta mutkitta annettiin nimi "Tyhmä Hulling". He
selittivät, että hän se oli hommannut tämän nykyisen orjuuden, missä
toiset olivat elättäjiä, toiset elättejä ja missä raataja maksoi verot
ja laiskuri oli niistä vapaa; että hän oli tärvellyt nuorison
toimittamalla vankiloita ja lastenpieksäjiä; että hän oli aasi ja hänen
yhteiskuntansa typerä. Kirja otettiin takavarikkoon ja poltettiin
tekijöineen, jonka jälkeen Keskinäisen Kehumisen Seura määräsi
kuuden sinkkinaulan palkinnon sille, joka kirjoitti kauneimman
muistokirjoituksen Suuren Lassi I Hugon kunniaksi.
Kun Lassi II Aksel kuitenkin huomasi, ettei tyytymättömyys
yhteiskuntaan ollut kädenkäänteessä tukahutettavissa, niin hän
kirjoitutti valtakunnanhistorian, jossa isä-Lassin jälkeenjättämän
Rudbeckin Atlanticakirjan nojalla täysin sitovasti todistettiin, että
nykyinen valtakunta todella oli täydellisin kaikista valtakunnista ja
että se se juuri oli Atlantica eli Onnellisten saari. Sitä saarta,
missä heidän esi-isänsä muka olivat asuneet ja kuvitelleet olleensa
onnellisia, sitä ei ollut koskaan ollut olemassakaan. Se oli vain sekin
Tyytymättömien keksintöjä, joiden piti tehdä ihmiset tyytymättömiksi.
Ja sitten lastenpieksäjät ottivat käytäntöön uuden oppikirjan, jonka
nimi oli Nykyisyyden Ylistys eli Täydellisin Yhteiskunnista.
Mutta kirjurien ja sotilaiden lapsia oli kasvanut aika liuta. Riidan ja
hajaannuksen välttämiseksi, samoin kuin kuninkaan vaaliin nähden, oli
otettu tavaksi, että virat menivät perintönä, mutta kun kirjurit ja
sotilaat naivat esteettömästi ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata,
sillä he tietysti olivat säätämänsä lain yläpuolella, niin maa oli
piankin täynnä virattomia yläluokan lapsia. Valtio elätti heitä
stipendeillä eli palkinnoilla, jottei heidän tarvinut varastaa eikä
murhata, ja niin monille kuin suinkin perustettiin virkoja. Mutta kun
joutilasten oli vaikea olla tekemättä mitään, keksivät he jos
jonkinlaisia puuhia, enemmän tai vähemmän idioottimaisia. Eräs ryhtyi
keräämään nappeja, eräs toinen kokosi kuusen ja männyn käpyjä, kolmas
hankki apurahan ulkomaanmatkaa varten. Viimemainittu palasi kotia
keksittyään erään kuolleen kielen joissakin puutauluissa. Kun niiden
mukana seurasi merkkien selitys, oli tulkinta helppo, ja keksijä, joka
nimitti kieltä Shosho-kieleksi, oli hyvin ylpeä siitä, että osasi
kieltä, jota kukaan muu ei osannut. Se, joka oli kerännyt nappeja, oli
saanut hirmuisen kokoelman. Kun hän lopulta ei tiennyt missä sitä
säilyttää, sai hän valtionrahastosta varoja rakentaakseen talon, mihin
kokoelma oli sijoitettava. Siellä hän sitten ryhtyi järjestämään
nappeja. Monella tavalla niitä saattoi ryhmittää: ne saattoi jakaa
alushousunnappeihin, housunnappeihin, takinnappeihin j.n.e., mutta
miekkosemme keksi konstikkaamman ja niinmuodoin vaikeamman
järjestelmän. Mutta tähän hän tarvitsi apua. Hän kirjoitti ensiksi
teoksen Nappitutkimuksen Tärkeydestä Tieteen kannalta. Sitten hän
hommasi valtionrahastoon anomuksen, jossa pyysi Nappiologian
professorin virkaa ja kahta apulaisen paikkaa. Anomukseen suostuttiin,
etupäässä siksi, että saataisiin toimettomille jotakin askartelua,
sillä itse asian tärkeyttä ei silloin vielä oivallettu. Koska miehellä,
jonka nimi oli Hylling (hänen arveltiin syntyneen jostakin Hullingista
ilman Ufkan lupaa), sattui olemaan kaksi äpäräpoikaa, joiden
pieksämiskustannuksiin hänellä ei ollut varoja, ei apulaisenpaikkoja
tarvittu julistaa haettaviksi. Hylling oli pian hämmästyttävä maailmaa
ensimäisellä täydellisellä tieteellisellä järjestelmällä. Kahdessa
vuodessa hän sen valmisti, ja se oli kerrassaan ihmeellinen
jättiläisteos, sillä sen luokkiin voitiin sovittaa kaikki maailman
napit. Järjestelmä oli seuraavan näköinen:
Napit: