KUUDES LUKU.

Aika laahusti eteenpäin, ja Lassi istui kaikessa rauhassa ja otti

vastaan veroa. Mutta seuraavana vuonna suuren uhrin jälkeen hän odotti

turhaan, ja nälänhätä uhkasi. Silloin hän lähetti liikkeelle Ufkan,

pitkä, korpinhöyhenistä tehty takki yllä, tiedustelemaan ja pelottamaan

vastahakoisia, jotta he toisivat veronsa. Kun Ufka palasi, oli hän

revitty ja pahoinpidelty. Kansa ei enää uskonut häneen eikä tarvinnut

Lassin tulikiviä, kun Petter Snagg oli keksinyt mistä niitä saatiin.

Mutta Lassilla oli muuta varalla, sillä hän oli viisas mies, jolla oli

muisti tallella. Heimojen kokoonkutsuminen ei enää hyödyttänyt mitään,

mutta hän lähti hakemaan Petter Snaggia ja hänen heimoaan, sillä hän

tahtoi lyödä hänet hänen omalla alueellaan ja todistajain läsnäollessa.

Saavuttuaan vihdoin raskaan päivämatkan perästä Snaggin telttakylään

hän astui esiin ja tervehti Petteriä kunnioittavasti, ja keskusteltuaan

kahdenkesken he tekivät liiton uuden keksinnön perusteella. Heimo

kutsuttiin kokoon, ja Snagg piti seuraavansisältöisen puheen.

Metsästäjäelämä ei ollut vailla vaivoja ja hankaluuksia. Välistä oli

lihaa yltäkyllin, niin että sitä jäi mätänemään, välistä taas oli

puute. Jonkun kerran oli tosin yritetty kuivaamalla säilyttää

yltäkylläisyydestä jotakin, mutta menettelytapojen puutteellisuus oli

tehnyt heidän toiveensa tyhjiksi. Nyt olivat Petter Snagg ja Lassi

Hulling löytäneet salaperäisen kiven, jolla oli kyky estää lihaa, kalaa

ja nahkoja mätänemästä. Tällä aikakauden suurimmalla keksinnöllä oli

arvaamattoman laajakantoiset seuraukset. Nyt kävi laatuun metsästää

määräaikoina ja sitten istua rauhassa, ja rauhassaistuminenhan oli

elämän suurin, puhtain ja varmin nautinto. Jos heimo nyt tahtoi maksaa

Lassille ja Petterille veroa, niin se sai heidän keksintönsä.

Jyrisevä suostumushuuto tuli vastaukseksi.

Petter jakoi sitten valkoista, rouhittua kiveä, jota nimitettiin

suolaksi, ja kehotti kansaa tulemaan kerta viikossa noutamaan

tarpeensa, jonka vastineeksi piti tuoda vero. Ja sitten Lassi palasi

kotiansa.

Mutta verotuloja ei karttunut kovinkaan paljoa, sillä kapteeni Parta

oli jo opettanut heimolleen savustamismenettelyn, joka oli tehnyt

hänestä verottajan, ja partalaiset eivät huolineet suolasta.

Suolan tultua käytäntöön saivat ihmiset parempaa aikaa ja alkoivat

pysyä aloillaan. Mutta nyt oli jo niin totuttu kovaan työhön, että

saatiin tilaisuutta uusien keksintöjen tekemiseen. Niinpä esimerkiksi

lääkäri, joka oli erään heimon verottaja, oli löytänyt punaisen

metallin, jota kävi helposti takominen ja josta oli sangen edullista

tehdä nuolia. Metalli ei ollut muuta kuin vaskea, ja sen tultua

käytäntöön kävi metsästys entistä helpommaksi, jotapaitsi siitä

valmistettiin veitsiä ja kirveitä, joilla puita kaadettiin. Mutta

sitten alkoi ankara vasken etsintä kaikkialla. Sitä ei löydetty. Toiset

heimot lähettivät sananviejiä tohtori Gaddin luo ja pyysivät tietoa

vasken löytöpaikasta. Hän kieltäytyi ilmaisemasta salaisuutta, mutta

möi veitsiä ja nuolenkärkiä suolasta ja tulikivistä, joista hänellä oli

puute, pitäen kuitenkin hinnan niin korkeana, että muut heimot

suuttuivat, ja eräänä kauniina päivänä hyökkäsi Pihtis-seppä, joka oli

erään heimon päällikkö, hänen kyläänsä ja vangitsi lääkärin ja ja hänen

heimonsa. Lääkäri ja hänen väkensä rukoilivat henkensä puolesta ja

saivatkin pitää sen sillä ehdolla, että tekivät työtä sepälle ja hänen

kansalleen eli rupesivat heidän orjikseen.

Mutta uhkaavan vaaran säikyttämänä oli Lassi, joka myös oli kateellinen

sepälle ja kapteenille, lähtenyt liikkeelle ja etsinyt uuden metallin,

joka oli terävämpää kuin vaski eikä taipunut iskuista, ja rautaisilla

piikeillään ja kirveillään hän varusti väkensä, joka nyt otti sepän ja

kapteenin joukot vangiksi. Mutta silloin Lassille tuli ajattelemista

enemmän kuin hän oli koskaan uneksinutkaan, sillä oli vaikeata elättää

ja hallita niin suurta ihmisjoukkoa yhdessä kohden, ja metsänriista oli

vähentynyt. Täytyi miettiä uusia ravintoaineita, jotka saattoi pitää

näkyvissään, ettei tarvinnut juosta metsästä hakemaan. Hän pyydystytti

senvuoksi alkuhärkiä, lampaita ja vuohia, jotka kytkettiin puihin

niityille ja joiden maitoa ja lihaa voitiin mielen mukaan käyttää, ja

niin oli hänellä paimentolaiskansa hallittavanaan. Mutta talvella piti

elukoita ruokkia, ja sitä varten oli rakennettava navetoita ja latoja

sekä koottava heinää.

Mutta pian kyllästyttiin ruuan yksitoikkoisuuteen, ja vanhat muistot

iloisesta ajasta Onnellisten saarella alkoivat tuntua mahassa. Lassi,

joka oli käyttänyt aikansa hyvin, oli löytänyt pari ruoholajia, joiden

siemenet survottuina ja maitoon sotkettuina olivat herkullista ruokaa.

Sitäpaitsi oli hän tavannut paksujuurisia kasveja, joiden juuret olivat

karvaita kasvaessaan laihassa maassa, mutta makeita kasvaessaan

lihavassa. Kun hänellä ei ollut auraa eikä kesytettyä vetojuhtaa, niin

hän kaadatti ja poltatti metsää. Tuhkaan hän kylvi ruohon- ja

nauriinsiemenensä, ja niin oli maanviljelys käynnissä. Kaikki heimot

eivät heti seuranneet esimerkkiä. Mutta muutamat tekivät sen. Mutta

kaskenpoltto karkoitti metsänriistan. Naapurit valittelivat savun

haitallisuutta; hekin alkoivat päästä viljelyskasvien makuun, mutta

eivät tahtoneet heittää metsästystä eivätkä hävittää metsiä. He tekivät

senvuoksi silloin-tällöin pieniä hyökkäyksiä Lassin alueelle eivätkä

tahtoneet tunnustaa hänen omistusoikeuttaan sikäli, että olisivat

myöntäneet hänelle oikeuden kaskeamisella hävittää maata ja

metsänriistaa. Lassin täytyi karkoittaa heidät asevoimin. Mutta väki,

joka oli sodassa, ei voinut tehdä työtä. Siksi täytyi toisten ruokkia

ja vaatettaa niitä, jotka olivat ulkona suojelemassa peltoja. Niin

määräsi Lassi yleisen suojelusveron.

Tällöin alettiin rakentaa taloja ja luovuttiin kokonaan

kiertolaiselämän ajatuksesta. Mutta paikallaanpysymisen sulous täytyi

ostaa kalliisti, eikä Lassilla nyttemmin enää koskaan ollut iloista

päivää, sillä hän sai ehtimiseen istua riitoja ratkaisemassa ja

laatimassa lakeja ja asetuksia.

Onnellisten saari: Kaksi kertomusta kokoelmasta 'Svenska öden och äfventyr' · 第 11 / 18 题