»Toivon, ettette käsitä väärin minua, kun sanon, että asia koskee
myöskin neiti Reidiä.»
Phil pysähtyi keskelle tietä. Rouva Baldwinin huomautus Patchesin
hyväntuulisuudesta, hänen oma tunnustuksensa, että hän oli heittänyt
kaiken toivon Kittyn voittamisesta omakseen ja ajatus, kuinka noiden
kahden ystävyys viime kuukausien aikana oli yhä syventynyt ja kasvanut,
tietoisuus siitä, että Patches kuului siihen maailmaan, johon Kitty
niin hartaasti ikävöi — kaikki tämä vilahti samassa silmänräpäyksessä
hänen mielessään. Hän katsoi professoriin niin kiihkeästi, että tämä
kiirehti sanomaan:
»Toivon, ettette käsitä minua väärin, herra Acton.»
Phil naurahti lyhyesti. »Enpä luule. Mutta pyydän teitä selittämään
hiukan tarkemmin. Mitä aioitte sanoa Patchesista ja neiti Reidistä?»
Professori kertoi, miten oli löytänyt heidät viettämässä
sunnuntai-iltapäivää.
»Siinäkö kaikki?» nauroi Phil.
»Mutta, herra Acton, ei suinkaan teidän mielestänne hänenlaisensa raaka
ja sivistymätön mies ole sopiva seura neiti Reidin kaltaiselle hienolle
ja herkälle naiselle?»
»Kenties ei», myönsi Phil, »multa luulen Kittyn itse pitävän huolta
itsestään.»
»En voi yhtyä teidän mielipiteeseenne», vastasi professori
mahtipontisesti. »Neiti Reidin kaltainen nuori — ja — hm — kokematon
nainen on ehdottomasti aina vaarassa seurustellessaan niin
sivistymättömän, hiomattoman ja epäilemättä myöskin moraalisesti
aia-arvoisen luonteen kanssa.»
»Mutta kuulkaahan, hyvä professori», vastasi Phil yhä hymyillen, »mitä
tahdotte minun tekevän? Enhän minä ole Kitty Reidin vartija. Miksi ette
itse puhu hänen kanssaan?»
»Katsokaahan», vastasi pikku mies, »minä — minulla on syyni, joiden
vuoksi en voi ilman muuta esittää hänelle asiaa. Minä toivoin vain
teidän pitävän tuota miestä hiukan silmällä ja tarpeen vaatiessa
käyttävän arvovaltaanne estääksenne vastaisuudessa sellaista
tapahtumasta.»
»Minä olen tekevä parhaani», vastasi Phil ajatellen, miten hupaisan
hetken hän tällä jutulla tuottaisi Rovastille. »Mutta tehän tulitte
Kittyn kanssa kotiin. Minne Patches jäi? Karkasiko hän teidän
ilmestyessänne näyttämölle?»
»Ei, mutta hän lähti pois erään — erään irrokkaan kanssa, kuten hän
sanoi.»
»Lähti pois irrokkaan kanssa? Mitä ihmettä te sillä tarkoitatte?»
»Niin hän itse sanoi. Neiti Reid sanoi, että hänen nimensä oli Joe —
Joe ja jotakin muuta.»
Phil ei enää nauranut. Tilanteen hupaisuus oli lopussa.
»Oliko se Yavapai Joe?» hän kysyi.
»Oli, juuri niin se oli. Hän kuuluu Tailholt Mountainiin, sanoi neiti
Reid. Teillä on niin hullunkurisia nimiä tässä maassa.»
»Ja Patches lähti hänen kanssaan?»
»Niin, Joe näytti piilotelleen pensaikossa, kun ensiksi huomasimme
hänet, ja kun neiti Reid kysyi, mitä hän siellä teki, niin Patches
sanoi, että hän varmaan odotti häntä. He lähtivät luullakseni yhdessä
pois.»
Niin pian kuin pääsi eroon professorista, Phil meni suoraa tietä
Patchesin luo, joka istui huoneessaan. Tämä katsahti hymyillen
tulijaan, mutta nähdessään tuiman ilmeen esimiehensä kasvoilla hän
lakkasi hymyilemästä ja pani pois kirjan, jota oli lukenut.
»Patches», kysyi Phil siekailematta, »mitä professorin jutut sinusta ja
Yavapai Joesta oikeastaan merkitsevät?»
»En tiedä, mitä professori on puhunut», vastasi Patches kylmästi, aivan
kuin ei olisi pitänyt Philin kysymyksen sävystä.
»Hän sanoo, että Joe piilotteli pensaikossa sinua odottelemassa»,
vastasi Phil.
»Joe oli rinteellä ja kenties hän odottikin minua. Joka tapauksessa
näin hänet.»
»Hyvä, nyt kysyn sinulta, mitä tekemistä sinulla on tuon Tailholt
Mountainin varkaan kanssa ja mikä pakottaa hänet piilottelemaan
-pensaissa tavatakseen sinua. Jos hän tahtoo tavata sinua, niin miksi
hän ei tule kartanoon, kuten on miesten tapa?»
Honourable Patches katsoi Rovastin päällysmiestä suoraan silmiin
vastatessaan äänellä, jota ei milloinkaan ennen ollut käyttänyt
puhutellessaan Philiä: »Ja minun vastaukseni kuuluu, että minun asiani
Yavapai Joen kanssa on kokonaan yksityistä laatua, että sillä ei ole
mitään tekemistä tämän kartanon päällysmiehen kanssa. Lienee parasta
kysyä Joelta itseltään, miksi hän ei tule kartanoon, sillä sitä minä en
tiedä.»
»Sinä kieltäydyt siis selittämästä?»
»Minä kieltäydyn keskustelemasta Joe Drydenin yksityisasioista — koska
ne minun nähdäkseni eivät voi liikuttaa ketään muuta kuin asianomaisia
— aivan kuten kieltäytyisin keskustelemasta sinun yksityisasioistasi
jonkun muun tuttavani kanssa. Minä katson antaneeni sinulle kaikki
tarpeelliset selitykset sanoessani, etteivät hänen ja minun väliseni
asiat ole missään yhteydessä sinun toimesi kanssa. Muuta sinulla ei ole
oikeus minulta kysyä.»
»Minulla on oikeus erottaa sinut», vastasi Phil tulistuen.
Patches hymyili vastatessaan rauhallisesti. »Sinulla on oikeus, Phil,
mutta sinä et käytä sitä.»
»Ja miksikä en?»
»Siksi, että sinä et ole sellainen mies, Phil Acton», vastasi Patches
hitaasti. »Sinä tiedät varsin hyvin, että jos erottaisit minut siksi,
että olen ylläpitänyt ystävyyttä Yavapai Joe-raukan kanssa, niin olisi
minun mahdotonta saada työtä ainoassakaan karjakartanossa koko maassa.
Sinä olet liian rehellinen tuomitaksesi miehen pelkän epäilyksen
perusteella ja liian kunnian mies tuomitaksesi toisen siksi, että
hänkin pyrkii olemaan samanlainen.»
»Hyvä, Patches», vastasi Phil tyynemmin, »mutta pyydän sinua
teroittamaan mieleesi erään seikan: minä olen vastuussa
Risti-Kolmio-Kartanon omaisuudesta, eikä maailmassa ole sitä
ystävyyssuhdetta, jota minä ottaisin vähääkään huomioon, kun on kysymys
Will-sedän omaisuudesta. Ymmärrätkö?»
»Sen ymmärsin jo kuukausia takaperin, Phil.»
Sanomatta enää sanaakaan lähti nuori päällysmies huoneesta.
Patches istui hetkisen ja mietti tilannetta.