Jim Reid piti tarkasti silmällä Patchesia katsahtaen silloin tällöin
Nickiin.
Ratsastajat mutisivat keskenään.
»Hitonmoisen hienoa nahkapojan tekemäksi.»
»Nahkapoika, hyvä!»
»Tällä kertaa Nick joutui kiinni!»
Phil kääntyi jälleen Nickin puoleen. »No, oletteko tyytyväinen ja
suostutteko kumoamaan merkkinne?»
Nickin kasvot vääntyivät kiukusta. »Minä en peruuta mitään!» hän
raivosi, »tuon kirotun nuuskijan käskystä. Minä —»
Hän pysähtyi kesken lausetta Patchesin äkkiä kannustaessa hevosensa
Philin rinnalle.
Kaikki vaikenivat ja hiljaisuudessa kaikui uuden miehen ääni tyynenä ja
kirkkaana. »Olen varma siitä, että erehdyksessä poltitte oman merkkinne
tuohon vasikkaan, herra Cambert. Ja», hän lisäsi verkkaan ja mitä
ystävällisimmällä äänellä, »olen yhtä varma siitä, että tyydytte minun
sanaani ilman sen enempiä todisteita.»
Nick katsahti Patchesiin silmänräpäyksen verran kykenemättä sanomaan
sanaakaan. Sitten hän kaikkien hämmästykseksi irroitti lasson satulasta
ottaakseen kiinni vasikan ja peruuttaakseen merkkinsä.
Jim Reid pudisti päätään ällistyneenä.
»Se näytti kaikki kylläkin yksinkertaiselta», selitti hän myöhemmin
illalla Rovastille, »mutta en pääse irti tunteesta, että teidän
miehenne ja tuon kirotun Tailholt Mountainin varkaan välillä oli
jotakin salaista ymmärtämystä. Se näytti liian rauhalliselta, aivan
kuin koko juttu olisi etukäteen suunniteltu.»
Rovasti selitti nauraen naapurilleen, että hän todellakin oli oikeassa,
että Patchesin ja Nickin välillä tosiaan oli salainen ymmärtämys. Hänen
oli nyt pakko kertoa, kuinka Patches oli lähteellä tavannut Tailholt
Mountainin miehet ja miten hän siellä oli nöyryyttänyt Nickiä.
Kun Rovasti oli päättänyt kertomuksensa, oli Jimillä joukko
vastaväitteitä ja kysymyksiä. Mistä Rovasti tiesi, ettei juttu ollut
vain viekkaasti keksitty valhe epäluulojen poistamiseksi? Jos Patches
kerran oli niin luotettava mies, miksi hän silloin niin tarkoin säläsi
entisyytensä? Oliko kenenkään miehen välttämätöntä salata, kuka oli
ja mistä tuli? Mitä Rovasti itse asiassa tiesi hänestä? Rovastin oli
muistettava, että Nickiä jo kauan oli epäilty karjan liian nopean
enenemisen takia ja että hän ei ollut typerä mies. Kenties hän arveli
olevan syytä vetäytyä itse syrjään pelistä ja antaa jonkun toisen, jota
kukaan ei osannut epäillä, hoitaa merkitsemistyön.
Tähän kaikkeen oli Rovastin varsin vaikea vastata.
»Mutta kuulehan, Jim», hän muistutti naapuriaan, »älä vain anna
Patchesin huomata näitä epäluuloja. Mitä ikinä hänestä ajatteletkin,
niin muista, ettet tiedä sen enempää kuin mekään. Me luulemme yhtä
ja sinä luulet toista. Myönnän, että se, mitä sanot, kuuluu varsin
järkevältä, mutta yhtäkaikki pidän Patchesista. Ja mitä hänen nimeensä
tulee — sinähän tiedät, että tässä maassa ei katsota nimeen, vaan
mieheen. Pojalla on kenties syynsä vaieta entisyydestään. Anna hänen
olla rauhassa, älä pane takiaisia hänen satulansa alle eikä taulaa
hänen hevosensa korviin — muuta en pyydä.»
Jim ei voinut olla nauramatta. Tämä puhe oli niin luonteenomaista
Rovastille, ja Jimin samoin kuin kaikkien muidenkin, jotka tulivat
tekemisiin hänen kanssaan, täytyi rakastaa vanhaa naapuriaan hänen
vilpittömyytensä vuoksi.
»Ole rauhassa, Bill», hän vastasi. »En minä aio tehdä mitään. Jos
sattuisin olemaan oikeassa, on hän täällä parhaiten ulottuvillamme.
Mutta aion pitää häntä silmällä. Ja luulisinpa, että Philin olisi
parasta tehdä samoin.»