Karjankierros.
Kesän viimeiset viikot Patches vietti enimmäkseen ratsain Philin
seurassa edistyen tämän kokeneen opettajan johdolla päivä päivältä
siinä työssä, josta hän oli päättänyt suoriutua. Hänen palava
harrastuksensa, nopea älynsä ja loistavat ruumiilliset edellytyksensä
auttoivat häntä varsin lyhyessä ajassa hallitsemaan paimenen ammatin
kaikkia eri puolia.
Silloin tällöin he ratsastusretkillään tapasivat Tailholt
Mounlainin miehet, toisinaan nähden heidät vain etäältä, toisinaan
kohdaten karjanjuottopaikalla. Kun Nick Cambert täten joutui
Risti-Kolmio-Kartanon miesten välittömään läheisyyteen, tervehti hän
Philiä maan tapaan, mutta kohteli sen sijaan hänen toveriaan aivan
kuin tämä olisi ollut ilmaa. Hän oli nähtävästi kuitenkin Patchesin
ennustuksen mukaan tullut huomaamaan, että hänelle itselleen oli
edullisinta olla täyttämättä uhkaustaan miestä kohtaan, joka niin
perusteellisesti oli hänet nöyryyttänyt.
Mutta Patchesin mielenkiinto Joe-parkaa kohtaan ei heikentynyt.
Tavatessaan tämän oli hänellä aina jokin ystävällinen sana varalla.
Phil ihmetteli tämän huomatessaan, mutta ei virkkanut mitään.
Tapahtui usein, että Kitty Reid tuli milloin yksin, milloin
omaistensa seurassa, suuren laitumen poikki viettämään iltahetkeä
naapurikartanoon. Toisinaan pysähtyivät Phil ja Patches
Pata-Koukku-S-Kartanoon juottamaan hevosiaan ja hetkiseksi
rupattelemaan Kittyn kanssa. Sattuipa niinkin, että tyttö kohtasi
kumppanukset heidän ratsastaessaan tarkastamassa karjaa ja yhtyi heidän
seuraansa tunniksi, pariksi.
Patchesin ja Kittyn tuttavuus syveni ystävyydeksi, sillä Kittyä
viehätti puheleminen tämän miehen kanssa asioista, jotka niin suuresti
kiinnittivät hänen mieltään. Tuntien Philin vilpittömän kiintymyksen
Patchesiin hän tiesi, ettei tämä käsittäisi häntä väärin, ja niin
Patches oppi vähitellen ymmärtämään Philin rakkauden Kittyyn ja tämän
suhtautumisen ihailijaansa — entiseen koulutoveriinsa ja nuoruutensa
rakastettuun.
Myöskin Risti-Kolmio-Kartanon kotoisessa elämässä valtasi Patches
vähitellen itselleen oman paikan. Hänen avuliaisuutensa ja
sydämellinen, vilpitön kohteliaisuutensa, mutta myöskin salainen
alakuloisuus, joka joskus karkotti hilpeyden hänen kasvoiltaan ja
synkensi hänen katseensa, voittivat rouva Baldwinin sydämen. Istuessaan
kesäiltoina pähkinäpuiden alla Stella, Phil, Curly, pikku Billy ja
Patches ympärillään Rovasti oppi vähitellen huomaamaan, että hänen
uusi apulaisensa jo oli kokenut Getsemanensa, joka meidän kaikkien —
Rovastin sanojen mukaan — ennemmin tai myöhemmin on kestettävä. Ja
paimenet, jotka tunsivat hänen hyväsydämisyytensä, rohkeutensa ja
vaatimattomuutensa, hyväksyivät hänet toverikseen. Pikku Billy noudatti
ihanteensa Villihevos-Philin esimerkkiä ja varasi »nahkapojalle» suuren
sijan sydämessään.
Kun karjankierroksen aika oli käsillä, sai Patches kuten muutkin miehet
huostaansa useita hevosia ja astui toisten ratsastajien joukkoon. Nyt
ei ollut kysymystä muutamien eläinten tilapäisestä merkitsemisestä,
vaan kaikkien kartanoiden omistamien karjalaumojen järjestelmällisestä
lajittelemisesta ja tarkastamisesta.
Siihen aikaan kävi karjankierros näillä main yhteistyön merkeissä. Eri
kartanot, joiden karja laillisesti merkittynä omistajan polttomerkillä
kävi vain luonnollisten rajojen rajoittamalla yleisellä laitumella,
olivat karjankierroksessa edustettuina omistamainsa eläinten
lukumäärän mukaan. Ratsastajajoukko, jonka jokaisella jäsenellä
oli kolme tai viisi hevosta, tarkasti yhden kierrokseen kuuluvista
laitumista kerrallaan. Joukkue kerääntyi keskelle laidunta hajaantuen
sitten eri suuntiin niin etäälle kuin laidunta riitti, eritellen ja
merkiten jokaisen yksityisen eläimen isännältään saamiensa ohjeiden
mukaan. Sitten kierros siirtyi toiselle laitumelle, kunnes työ oli
suoritettu. Jokaisen kartanon isäntä tai päällysmies johti kierrosta
sen liikkuessa hänen kartanonsa mailla, siirtyen sitten ratsastajien
riviin ja luovuttaen johdon seuraavalle. Taitamattomia, haluttomia tai
epärehellisiä miehiä ei kierroksessa voitu käyttää, ja siksi jokainen
karjakartanon isäntä lähettikin parhaat miehensä tehtävään. Tehdäkseen
kunnolla työnsä karjankierroksessa täytyi miehen sanan parhaimmassa
merkityksessä olla mies.
Onnettomuustapaukset eivät olleet harvinaisia karjankierroksen aikana.
Milloin sai hevonen surmansa, milloin kannettiin mies taittunein
jäsenin tai murskaantunein päin kotikartanoon saamaan hoitoa, milloin
saatettiin uljas ratsastaja, joka aamulla hilpeänä oli lähtenyt päivän
työhön, illan hämärässä hiljaiseen lepopaikkaan odottamaan viimeisen
kierroksen aamua, joka kokoaa meidät kaikki suurimman isännän luo.
Päivän toisensa jälkeen ratsasti Patches näiden voimakkaiden miesten
mukana, valloittaen vähitellen itselleen paikan heidän joukossaan. Phil
huomasi, että nämä ensiksi pakottivat hänet näyttämään, mihin kelpasi,
ja että he yhtä pian kuin Curly aikoinaan saivat oppia, että oli raja,
jonka yli heidän ei ollut hyvä mennä.
Nick Cambert, joka samaten kuin hänen ainoa miehensä Yavapai Joekin
otti osaa kierrokseen, vältti huolellisesti Patchesia. Mutta Patchesin
osoittama ystävällisyys Yavapai Joeta kohtaan ei suinkaan ollut
omiaan vähentämään häntä koskevia keskusteluja ja arveluja. Kierros
oli parhaiksi ehtinyt Pata-Koukku-S:n maille, kun sattui tapahtuma,
joka yhä lisäsi sitä mielenkiintoa, jota uusi ratsastaja tovereissaan
herätti.
Karjaa kierrettiin laitumelle lähellä Risti-Kolmio-Kartanon aitaa. Phil
ja Curly olivat juuri tarkastamassa joitakin Risti-Kolmion härkiä, kun
laumaa vartioivat ratsastajat äkkiä näkivät heidän erottavan karjasta
yhdeksänkuukautisen vasikan ja ajavan sen aitaukseen merkitsemättömien
eläinten joukkoon.
Nyt tiesi jokainen, mitä tulisi tapahtumaan.
Kukaan ei virkkanut sanaakaan, ennen kuin merkitsemättömät vasikat oli
ajettu aitaukseen. Phil jutteli hetkisen Jim Reidin kanssa ja ratsasti
sitten Nick Cambertin luo, joka istui satulassaan hiukan etäämpänä.
Risti-Kolmion päällysmiehen sävy oli varsin naseva. »Saanko vaivata
teitä kumoamaan polttomerkkinne tuossa Risti-Kolmion vasikassa, Nick.»
Tailholt Mountainin isäntä ei hetkeäkään teeskennellyt
ymmärtämättömyyttä. »Sitä minä, piru soikoon, en tee», hän vastasi
karkeasti. »Minä en kasvata vasikoita Bill Baldwinille, ja tiedän,
mitä puhun. Tuo on Neljä-Viiva-M:n vasikka, ja minä itse merkitsin
sen Hevosuittamolla, ennen kuin se oli jättänyt lehmän. Muutamien
teidän miestenne kädessä polttorauta onkin liian löyhässä, herra
Villihevos-Phil.»
Silmänräpäyksen Phil katsoi mieheen Jim Reidin ratsastaessa lähemmäksi
ja muiden pidättäessä henkeään jännityksestä. Irroittamatta katsettaan
Nickistä virkahti Phil jäntevästi:
»Tulkaa tänne, Patches.»
»Onko se vasikka aitauksessa, josta kerroitte minulle, Patches?» kysyi
Phil kutsutun ehdittyä hänen luokseen.
»Kyllä, se on tuolla tuon täplikkään lehmän vieressä.» Patches osoitti
kyseessä olevaa eläintä.
»Ja te merkitsitte sen?» kysyi Phil yhä tarkastellen Nickiä.
»Sen tein», vastasi Patches rauhallisesti.
»Kertokaa tapahtumasta», käski Phil.
Ja Patches totteli lyhyesti ja virallisesti. »Se oli sinä päivänä, jona
te lähetitte minut korjaamaan aitaa ison laitumen lounaiskulmassa. Näin
karjaa hiukan alempana ja ratsastin katsomaan sitä. Tuo vasikka seurasi
Risti-Kolmion lehmää.»
»Oletteko varma siitä?»
»Olen. Katselin niitä puolen tunnin ajan.»
»Mitä muita eläimiä siinä laumassa oli?»
»Neljä härkää, Pata-Koukku-S:n sonni, viisi lehmää ja tämä vasikka.
Vasikka pysytteli koko ajan Risti-Kolmion lehmän kintereillä. Ja
sitä paitsi se on merkitty aivan kuten emokin. Näin sen taas tänään
iltapäivällä tarkastaessamme karjaa.»