Tuuli on löytänyt rauhallisen kuopan ja asettunut levolle kanervikkoon.
Ja lähde, joka hiljaa kumpuaa partaansa alla syvästi salassa aineen ja
tomun takana, tulvii äänettömästi äyräänsä yli ja kastelee sen juuria
hiljaisen tuokion ajan.
Tarkkakuuloisuus ympäröi maata, silmä avautuu hiljaa sinessä ja
katselee vakaasti, tutkimattomin katsein läpi pimeyden...