a) kansantaloudelliset piiri- ja alueneuvostot;
b) kansantalousneuvostot ja koko tuotannon ja kaupan alaa edustavat
komiteat, kuten "sentrotekstili", "sentrometalli" j.n.e.;
c) ylin kansantalousneuvosto, johon kaikki langat keskittyvät, maan
taloudelliset aivot, suunnaton rekisteri- ja laskukoneisto.
Nämä taloudelliset neuvostot ovat alituisessa yhteydessä
työläisneuvostojen ja neuvostovallan kanssa.
6. Työvelvollisuus pannaan toimeen, aluksi vain henkilöille, joiden
kuukausitulot ovat suuremmat kuin esim. 500 tai 600 ruplaa, myöhemmin
kaikille. Jokainen saa "kulutustyökirjan" ja saa jotain ostaa vain,
jos tähän kirjaan on merkitty, että hän on tehnyt "työtä". Työläiset
eivät saa palkkaansa rahassa, vaan luonnossa: "Kulutus-työkirjaan
tehtyjen merkintöjen mukaan annetaan yhteiskunnallisesta tuotteiden
varastosta työläiselle hänen tarpeensa, ilman rahaa, yksinkertaisesti
sitä todistusta vastaan, että hän tekee työtä."
7. Työläisten jättiläisarmeijaa johdetaan työpaikoille keskuksista
käsin yleisen työkatasterin mukaan. "Työvoiman valvonta,
rekisteröiminen, jako, kaikki tuo on työläisjärjestöjen asia. Vaihto
kaupungin ja maaseudun välillä käy ilman rahaa, samoinkuin eri
teollisuudenhaarojen välinen vaihtokin."
8. Keinottelu ja kauppa poistetaan; "tuotteiden säännöllinen
jako tapahtuu tarpeiden ja varastojen rekisterin pohjalla".
Jotta tämä voisi tapahtua tuloksellisesti, yhdistetään väestö
n.s. kulutus-kommuuneihin, jollaisia muodostetaan esim. yksi
jokaiseen kaupunkikortteliin. Sitten jaetaan tuotteet ensinnäkin
näille kulutuskommuuneille, jotka edeltäpäin laskevat, paljonko
he tarvitsevat ja luottamushenkilöittensä kautta jakavat
tuotteet yksityisille kuluttajille. Sen ohella käytetään hyväksi
olemassaolevia kulutusyhdistyksiä.
9. Jotta tuotteiden jako voitaisiin suorittaa paremmin ja nainen
vapautettaisiin orjuudestaan, on yksityistalous korvattava
yhteiskunnallisella kotitaloudella (keskuskeittiöillä).
10. Kaupunkitalot pakkoluovutetaan ja annetaan paikallisten
työläisjärjestöjen haltuun, asunnot sekisteröidään ja jaetaan
tarvitsijoille.
11. Ulkomaan kauppa yhteiskunnallistutetaan. Se merkitsee sitä,
että ainoastaan neuvostovalta voi olla kauppasuhteissa ulkomaisten
kapitalistien kanssa.
Pakkoluovutukset tapahtuvat yleensä ilman korvausta.
Lopuksi vielä sananen bolshevikien kirkko- ja kouluohjelmasta. Kaikki
yhteys kirkon ja valtion välillä on katkaistava. Valtio sallii
uskonnonvapauden, mutta kommunistinen puolue puolueena taistelee
kaikkea uskontoa vastaan. Tämänkin periaatteen Lenin johtaa eräästä
Engelsin lauseesta, jossa tämä lausuu, että uskonto on valtion
suhteen yksityisasia ja jossa hän on alleviivannut sanat "valtion
suhteen". Lenin tekee tästä sen johtopäätöksen, että puolue ei
enään voi pitää uskontoa yksityisasiana. Viime vuonna uusitussa
kommunistisen puolueen ohjelmassa on 11 kohtaa sisältävä luku
kouluoloistakin. Sen sisällöstä mainittakoon vain, että "pakollinen,
maksuton, yleinen sekä polyteknillinen kasvatus (jonka tulee sisältää
käytännölliset ja teoreettiset tiedot tuotannon päähaaroissa) on
pantava toimeen kaikille 17 vuotta nuoremmille". "Työkoulut" ja
"kansanyliopistot" ovat ne käsitteet, jotka näyttelevät suurta osaa
bolshevikien ohjelmassa.
Kansallisuus- ja ulkopoliittisen ohjelman pääpykälä oli aluksi
"yleismaailmallinen vallankumous" ja ainakin yleiseurooppalainen
neuvostovalta. Niinpä Bucharinkin huudahtaa bolshevikien ohjelmaa
kirjoittaessaan: "Kommunistisen puolueen ohjelma on oleva
proletaarisen maailmanvallankumouksen ohjelma!". Myöhemmin on
bolshevikien ulkopolitiikka, kuten tunnettua, omaksunut enemmän tosi
oloja vastaavan ohjelman. _Litwinoff_ vastasikin 1919 vuoden lopulla
Kööpenhaminassa sangen vältellen erään haastattelijan kysymykseen
yleismaailmallisesta vallankumouksesta.
Olen tässä kuvaillut vain venäläisen kommunismin ohjelmaa.
Aikaisemmin mainitsemani Eduard Palyin hahmoittelema ohjelma on
luonteeltaan hiukan toinen ja tärkeissä kohdissa venäläisestä eroava.
En puutu siihen lähemmin.