Venäjän yhteiskunnallisten olojen kehnoushan on kauan ollut
sananpartena länsimaissa. Palautettakoon tässä mieliin muutamia
tosiasiallisia tietoja, jotka kuvastavat näitä oloja. Venäjä oli
viime vuosisadan loppuun saakka melkein puhdas maatalousmaa. Vasta
viime aikoina alettiin sinne, erikoisesti suurpiirteisen valtiomiehen
kreivi Witten ohjelmaa seuraten, luoda teollisuutta. Väestöstä
oli kuitenkin vielä ennen sotaa n. 80 % maanviljelysväestöä. Tämän
maatalousväestön yhteiskunnallinen kokoonpano, asema ja suhde
tuotantovälineeseensä maahan oli kuitenkin suuressa määrin onneton.
Aikaisemminhan vallitsi maaorjuus ja maa-aateliston mielivalta.
Ja vapautuessaan saivat talonpojat yleensä riittämättömän määrän
maata ja vielä hintaan, joka Gawronskyn mukaan oli kolmenkertainen
maan todelliseen arvoon verraten. N.s. jaetuista yhteismaista
oli talonpojalla toisin paikoin viljeltävänänsä vain 3-4 sylen
levyinen kaistale (Antti Vesikivi, "Maaseudun Tulevaisuus" 1917,
s. 419). Tosin oli talonpoikaisviljelmäin keskimääräinen laajuus
suurempi, kuin esim. Ranskassa ja Saksassa. Mutta palstojen sijoitus
oli nurinkurinen ja viljelys, talonpoikain tietämättömyyden,
kehittymättömän viljelystavan, karjan ja lannoitusaineiden puutteen
vuoksi, niin takapajulla, että se tuotti paljon vähemmän, kuin
Länsi-Europassa. Venäjän vehnä-sato hehtaaria kohti ei ole ollut
edes puolta Ranskan ja Saksan satotuloksista. Sama on ollut laita
kauran ja ohran satotulosten. Rukiin ja perunan sadot ovat olleet
hiukan parempia. Ja Stolypinin maareformikaan, vaikka sen kautta
7 vuodessa 1906-1913 1,787,000 talonpoikaa erosikin Venäjän 40
kuvernementissa maayhdyskunnasta ja sai maata yksityisomaisuudeksi,
ei paljoa parantanut yhteiskunnallista asemaa. Sillä ensinnäkin
näiden saama maa, lähes 13 milj. desjatinaa (1 desj. = 1.09 ha)
teki vain 11.4 % yhteismaista ja toiseksi olivat nämäkin maapalat
usein surkean pieniä. Niinpä kertoo Antti Vesikivi (Maaseudun
Tulevaisuus 1917 s. 420), että Kostroman kuvernementissa kullakin
talonpojalla oli ennen sotaa yleisesti 1/2 desjatinaa, s.o. n. 1/2
ha:n suuruinen peltotilkku. "Talonpojat huomauttivat siellä, että jos
heillä olisi maata neljäkin desjatinaa kullakin, niin he olisivat
suuria pohatoita ja vallan hämmästyivät kuullessaan, että Suomessa
sanotaan 'pienviljelijäksi' talonpoikaa, jolla on 10 desjatinaa
peltoa!" Ja kuitenkin oli Europan-Venajalla v. 1905 kaikkiaan (50
kuvernementissä, Puola poisluettuna) maaomaisuutta 395,000,000
desjatinaa. Tämä maa jakaantui seuraavasti:
"Jaettuja talonpoikaismaita" 139,000,000 desj. eli 35 %
Valtion apanaasi- y.m. maita 154,000,000 " " 39 %
Yksityisomistuksessa "maatiloja") 102,000,000 " " 26 %
Yhteensä 395,000,000 desj. eli 100 %