XXIX.

Yhdeksäskolmatta näytäntökausi, 1900-01.

Huolimatta tukalista valtiollisista oloista kesäkuu Helsingissä oli

täynnä vilkasta, kansallista elämää. Silloin olivat suomalaiset

lomakurssit ja niiden jälkeen 18, 19 ja 20 p. Kansanvalistusseuran

toimeenpanema suuri laulu- ja soittojuhla, jommoista pääkaupungissa ei

oltu ennen nähty ja johon läheltä ja kaukaa maan eri osista oli

kerääntynyt tuhansia innostuneita kansalaisia. Ensimäinen mainituita

juhlapäiviä on merkkipäivä Suomalaisen teatterin historiassakin. Päivä

alkoi niin, että juhlayleisö varhain aamulla kokoontui senaatin

torille, täyttäen sen reunasta reunaan. Laulu- ja soittokunnat

järjestyivät Nikolainkirkon portaille, ja sitten tuhannet äänet soiton

säestäminä lauloivat Jumala ompi linnamme, jota rukous seurasi. Sen

jälkeen astuttiin juhlakulussa Kaisaniemen juhlakentälle, missä

avajaispuhe pidettiin ja Maamme-laulu laulettiin. Niin oli juhla

alotettu, ja näitä menoja lähinnä seurasi _Suomalaisen teatteritalon

peruskiven laskeminen_ sille paikalle, missä _Suomen Kansallisteatteri_

nyt uljaana linnana suojaa ja turvaa kansallista näyttämötaidetta. --

Seikkaperäisempiä tietoja tästä juhlallisuudesta annamme seuraavassa

luvussa, kertoessamme teatterin rakennushistorian pääpiirteet.

Sille osalle yleisöä, joka maaseuduilta oli tullut lomakursseihin ja

laulujuhlaan, Suomalaisen teatterin näyttelijätkin tahtoivat tarjota

taiteellista nautintoa, ja siinä tarkotuksessa he 13/6-20/6 antoivat 12

näytäntöä, joiden menestys oli niin odottamattoman suuri, että kukin

osakas sai 550 mk ja sitä paitse teatteri vuokraa 1,368 mk.

"Yleisö oli ihastunut ja kiitollinen", nti Silén kirjoittaa nti

Bergbomille. "Salo varsinkin voitti paljon suosiota Kristityssä ja

Johanneksessa [joissa hän täytti Halmeen sijan]. Lomakurssilaiset

ihailivat Leaa ja Hannelea sekä Johannesta ja Tukkijokea. Samoin

laulujuhlankin yleisö. Sitä vastoin Vasantasenasta ei erittäin pidetty,

eikä Punaisesta laukusta ollenkaan."

Näinä muistorikkaina päivinä Bergbom-sisarukset olivat kaukana

kotimaasta, Nauheimissa. Väsyneinä ja raihnaisina talven ponnistuksista

he kesäkuun alussa olivat lähteneet ulkomaille. Berliniin he ensin

olivat pysähtyneet ja siellä ollessaan Kaarlo oli sangen huonoissa

voimissa, mutta kun he olivat päässeet Nauheimiin, Emilie ilmottaa

hänen jo juhannuksen edellä melkoisesti virkistyneen.

Mitään merkillistä Emiliellä ei näy olleen kerrottavana Nauheimista,

jossa sisarukset kylpivät ja joivat terveysvettä. Luonto rehevine

kasvineen on kaunis, mutta he "kaipaavat vettä", se on merta taikka

järveä. Hyvät tiedot laulujuhlasta ilahduttavat heitä, mutta enemmän he

kuitenkin saavat surullisia uutisia, yksityisiä kuolemantapauksista

y.m. ja yleisiä valtiollisista seikoista (asetukset julkisista

kokouksista, venäläisten kaupankäynnistä ja venäjänkielen

käytäntöönottamisesta virastoissa, useiden senaattorien eroamisesta ja

kansalaisten kiihtyvästä eripuraisuudesta).

"Kyllä käsität", Emilie kirjoittaa nti Nevanderille, "kuinka vaikea

minulla nyt on olla poissa kotoa. Eihän minun läsnäoloni mitään auta,

mutta tuntuu ihan petokselta, kun nyt ollaan poissa. Kaarlo on siinä

suhteessa levollisempi -- hän on mielellään täällä, niin että hän

pääsee kuulemasta kaikkia sekä tyhmiä että ilkeitä valituksia ja

syytöksiä, jotka tietysti taas pääsevät lentoon."

Useimmat, jotka noina onnettomina vuosina matkustivat ulkomailla, ovat

kai kokeneet sitä samaa mitä tässä kirjeenotteessa lausutaan. Toiselta

puolen poissaolija tunsi sisässään jonkunlaista velvollisuudentuntoa

olla mukana kansansa keskellä kärsimässä ajan onnettomuutta, toiselta

puolen hän nautti siitä että oli kaukana surkeasta eripuraisuudesta.

Omituista on että näistä tunteista, jotka eri aikoina saattoivat

vallata samankin henkilön, edellinen oli pysyvämpi kiihkoluontoisessa

sisaressa, jälkimäinen maltillisemmassa veljessä.

Heinäkuulla Emilie palasikin kotia, mutta Kaarlo asettui

Birkenwerderiin. Sieltä hän kävi Berlinissä, johon Kansallisteatterin

arkkitehti O. Törnqvist (Tarjanne) oli tullut teatterin konemestarin

Jaatisen kanssa tilaamaan koneita uutta teatteria varten ja jossa tähän

aikaan oli muitakin, opintomatkalle lähteneitä, teatterin jäseniä

(Jalmari Finne ja rva Olga Salo). Näitä koskee Kaarlon päiväämätön

kirje, josta otamme seuraavaa:

"Rakas sisar! Teatteriasiat ovat kehittyneet paremmin kuin toivoin,

sillä Törnqvist oli paljon tarmokkaampi ja asioihin perehtyneempi kuin

aavistinkaan. Hartwig huijasi kauheasti, ja jos olisin ollut yksin,

olisi hän puhunut minut pussiin. Mutta Törnqvist oli luja. -- --

Jaatista seurasi eräs näyttelijä, joka oli riitaantunut [Kaivohuoneella

esiintyvän saksalaisen seurueen johtajan] Klossin kanssa ja sentähden

palasi Berliniin. Tämä on ollut meille oikea auttaja hädässä. Hän on

hankkinut Jaatiselle pääsön teattereihin ja vienyt Törnqvistin

toiminimen luokse, joka on parempi kuin Hartwig. -- -- Finne oli hyvin

käyttänyt aikaansa ja tehnyt reippaasti työtä. Olkoon että hänellä on

puutteensa, mutta minä pidän hänestä sen palavan rakkauden tähden,

jolla hän antautuu tehtäväänsä. -- -- -- Olen aikonut ottaa

Probekandidatin [Koeopettajan] ensimäiseksi uudeksi kappaleeksi. Eihän

se ole mikään mestariteos, mutta pitää sentään paikkansa. -- -- Finne

ei ollut ihastunut [Rostandin] L'Aiglon draamaan, eikä rva Salokaan,

joka myöskin on tullut tänne. Kuumuus Parisissa oli ollut murhaava. --

Voin aika hyvin, kylven ja noudatan dieettiä. Kaarlosi."

Ennen kun alamme kertomuksemme syyskauden toimesta, annamme tässä taas

luettelon seurueen jäsenistä sekä tietoja heidän palkoistaan:

Adolf Lindfors 5,200:- + l.([47] Rva Katri Rautio 4,200:-

Benj. Leino 4,800:- + l. " Kirsi Suonio 2,600:-

Axel Ahlberg 4,400:- + l. " Olga Salo 2,500:-

Aleksi Rautio 4,200:- " Olga Leino 2,200:-

Knut Weckman 4,100:- + l. " Mimmy Leino 1,900:-

Kaarlo Halme 4,000;- + l. " Hilma Rantanen 1,800:-

Emil Falck 3,000:- Nti Maiju Rängman 2,400:-

Taavi Pesonen 3,000:- " Mimmi Lähteenoja 2,200:-

Iisakki Lattu 2,500:- " Maria Wahlstedt 1,800:-

Oskari Salo 2,500:- " Lilli Högdahl 1,600:-

Hemmo Kallio 2,400:- " Tyyne Finne 1,500:-

Otto Närhi 2,300:- " Alma Auer 1,200:-

Kaarlo Keihäs 2,200:- " Cecilia Silén 1,600:-

Evert Suonio 2,000:- (kuisk.)

Pietari Alpo 1,600:-

Eino Salmela 1,600:-

Uuno Salmela 1,200:-

J. Finne (ohjaaja) 2,600:-

Syyskausi alkoi (26/8) Murtovarkaudella y.m. ennen tunnetuilla

näytelmillä. Ensimäinen uusi ohjelma tuli 21/9: K. Halmeen suomentama

Otto Benzonin 1-näytöksinen näytelmä _Sattumia_ ja Jalmari Finnen

suomentama E. Brieux'n 3-näytöksinen draama _Lapsi_, edellinen henkevä

puhelukohtaus lääkärin ja nuoren tytön välillä, jonka Halme ja rva

Rantanen luontevasti esittivät, jälkimäinen aviodraama. Sen jälkeen

tuli huomattavampi premiääri: 29/9 näyteltiin näet Santeri Ingmanin

5-näytöksinen historiallinen näytelmä _Lahjotusmailla_, jolla oli

tavallista suurempi menestys, se näet esitettiin 12 kertaa. Yleisön

mielenkiinnon kappale herätti vähemmän taiteellisena luomana -- sillä

tekijä osotti tässäkin että hän lahjoiltaan on kertoja eikä jännittävän

näytelmän sommittelija -- kuin historiallisena kuvauksena, joka tarjosi

jokaisen huomattavissa olevia vertauskohtia nykyisiin oloihin.

Lukuisista henkilöistä oli Lindforsin rappiolle joutunut herrasmies,

Koironen, luontehikkaimmin esitetty.

Lokakuulta on ensin mainittava, että 10/10 Kiven syntymäpäivänä (jota

teatteri ei ennen ollut viettänyt) muistettiin runoilijaa esittämällä

Lea, jona ensi kerran ja menestyksellisesti nti Högdahl esiintyi;

jälkikappaleet olivat Saimaan rannalla ja Helsingissä uusi

laulunäytelmä Uunin takana. -- Toinen merkillisempi uutuus ilmestyi

ohjelmistoon 19/10, nimittäin Jalmari Hahlin suomentama Gabriele

d'Annunzion 4-näytöksinen draama _Gioconda_, jolla siis kuuluisa

italialainen runoilija esitettiin suomalaiselle yleisölle. Syy siihen

että kappale ei mennyt enemmän kuin 4 kertaa, oli yhtä hyvin tekijän

kuin näyttelijäin, joiden yleensä oli vaikea havainnollisesti esittää

sairaloisesti hermostuneita luonteita. Salo oli Settala, Katri Rautio

hänen vaimonsa Silvia, nti Rängman Gioconda, Weckman Cosimo Dalbo,

Leino mestari Gaddi ja Olga Leino Sironetta. -- Tässä kuussa tehtiin

pari pikaturneeta, joilla näyteltiin _Viipurissa_ (12/10-14/10) Syteen

taikka saveen (josta alempana enemmän) ja Luulosairas sekä Kullervo,

kumpikin ohjelma kaksi kertaa, ja _Lahdessa_ (15/10) edellinen ohjelma

yhden kerran, sekä _Turussa_ (27/10-29/10) Tukkijoella 3 kertaa.

_Syteen taikka saveen_ oli Santeri Alkion kirjoittama 1-näytöksinen

huvinäytelmä, joka Helsingissä esitettiin ensi kerran 2/11, saaden

tunnustusta eräistä sattuvasti kuvatuista luonteista. -- Syyskauden

arvokkain ensi-ilta oli 9/11, jolloin näyteltiin Jalmari Finnen

suomentama Goethen murhenäytelmä _Egmont_. Näyttämöllepano oli

kappaleen arvoinen, ja esityskin osotti tunnollista työtä. Halme oli

olennoltaan ja näöltään, jollei juuri henkevyydeltään, oivallinen

Egmont ja Leino ankaran jylhä Alba; Ahlberg näytteli Wilhelm Vaitolijaa

ja Weckman Ferdinandia; vihdoin oli nti Högdahl sangen viehättävä

iki-ihanassa Klaaran osassa, joskaan hän ei täydelleen kohonnut

tehtävänsä tasalle. Kansankohtauksia oli hartaasti harjotettu, joten ne

menivät sujuvasti, vaikkeivät saavuttaneetkaan korkeinta taiteellista

loistoa. Yleisön innostuksen nosti huippuunsa loppukohtaus, jonka

ihanteellista tunnelmaa Beethovenin musiikki, filharmonisen orkesterin

esittämänä, vielä ylensi. Kappale annettiin 9 kertaa, mikä todistaa

kunniakasta menestystä. -- Marraskuun lopulta mainittakoon, että

Talonpojan ritarillisuus silloin uusittiin, ja esiintyi siinä nti

Tompuri Santuzzana, näyttäen intohimoisessa osassa odottamatonta voimaa

ja varmuutta.

Lauantaina l/12 oli Seurahuoneella suuret arpajaiset Suomalaisen

kansakoulun ystävien hyväksi. Ohjelman päänumero oli Mozartin

Taikahuilu, jossa esiintyivät rva Adée Leander-Flodin, italialainen

laulaja Gandolfi, Taavi Pesonen, nti Alma Auer, nuori laulun harrastaja

Ilmari Florell[48] y.m. Sama ooppera esitettiin sitte 3/12 Arkadiankin

näyttämöllä suureksi ihastukseksi yleisölle. Kohta sen jälkeen seurasi

ensi-ilta (5/12), jolloin näyteltiin B. Leinon suomentama Max Dreyerin

4-näytöksinen näytelmä _Koeopettaja_. Tämä kuvaus saksalaisesta

koulumaailmasta, jossa kirkollis-konservativisen hengen ahdasmielisyys

paljastetaan, tarjosi näyttelijöille kiitollisia tehtäviä. Ansiokkaassa

esityksessä osallisista mainittakoon Salo -- Fritz Heitman, Lindfors --

rehtori, Närhi -- Störmer, Weckman Benefeldt, Leino -- vanha Heitman,

rva Olga Leino -- Fritzin kihlattu. -- Saksalaisen uutuuden jälkeen

tuli 12/12, syyskauden viimeisenä, ranskalainenkin, E. Pailleronin

3-näytöksinen huvinäytelmä _Hiiri_. Sen esittivät Ahlberg, nti Tyyne

Finne, rvat Rautio, Suonio, Salo ja Mimmy Leino sujuvasti ja

luontevasti, vaikkei kappaleella ollut pysyvää menestystä enemmän kuin

edelliselläkään. Sitä suurempaa riemua herätti Charleyn täti uusittuna.

Johtokunnan kokouksessa 10/12 Bergbom ilmotti haluavansa lähteä

muutamiksi viikoiksi ulkomaille, osaksi levähtääkseen, osaksi

hankkiakseen dekorationeja uutta teatteria varten. Luultavasti matkusti

hän yhdessä niitten näyttelijäin kanssa, jotka 17/12 ja 18/12

_Pietarissa_ antoivat kaksi näytäntöä: Uunin takana ja Luulosairas sekä

Tukkijoella. Sittemmin hän jatkoi Berliniin, josta hän 30/12 kirjoittaa

sisarelleen:

"Aiskyloksen Orestes-trilogia teki unohtumattoman vaikutuksen.

Jättiläismäinen runoelma tuli inhimilliseksi, ja vaikka esityksessä

paikottain havaittiin liiaksi inhimillistä heikkoutta, oli runouden

mahti siksi suuri, että se sai unohtamaan puutteellisuuden.

Luonnollisesti näyttelijät, joskin tekivät parastaan, eivät kohonneet

runoelman korkeuksiin, mutta Louise Dumont oli kuitenkin traagillisen

jalo Klytamnestra ja eräs pieni tuntematon nainen näytteli Elektraa

semmoisella tuskan ja kostonhimon voimalla, että hänellä epäilemättä on

tulevaisuus avoinna. Vahinko että näyttämöllepano oli niin köyhä ja,

mikä on pahempi, niin tyylitön. Suurenmoinen loppu lähenteli sentähden

parodiaa."

"Wilbrandtin tekemä Aristofaneksen Lysistratan laitos on sangen

sukkela, mutta aivan liiaksi modernisoitu. Kun spartalaisten

lähettiläät puhuivat Münchenin murretta erotakseen atenalaisista,

oltiin jo hyvä matka Kauniin Helenan parodiamaailmassa."

"Olen nähnyt aika sievän 'Weihnachts-Märchen' (joulusadun). 'Miten

pikku Elsa kävi hakemassa Jesuslasta'. Irene Mendelin on saava sen

mukailtavakseen. Luonnollisesti vasta ensi jouluksi." -- --.

Eräästä myöhemmästä, päiväämättömästä kirjeestä näkyy, että Bergbom oli

ajatellut käydä Parisissakin, mutta huomasi hän ajan siksi liian

lyhyeksi. Hän oli sairastanut influensaa ja tahtoi parannuttuaan

ainoastaan nähdä Björnsonin Yli voimain, ennen kun lähti paluumatkalle.

* * * * *

Tammikuulta, jolloin tavallisina päivinä Kiven muistoksi näyteltiin

Kullervo ja Topeliuksen muistoksi Anna Skrifvars ja Saaristossa, on

mainittava yksi uusinto nimittäin Elinan surma, jossa nyt Katri Rautio

esiintyi Kirsti Fleminginä ja Tyyne Finne Elinana, sekä yksi

ohjelmistolle uusi kappale, Shakespearen Loppiaisilta, jolle

päähenkilön mukaan oli annettu nimi _Viola_. Somasti näyttämölle

pantuna ja vilkkaasti esitettynä ikiviehättävä huvinäytelmä menestyi

hyvin. Tärkeimpien roolien esittäjät olivat: Ahlberg -- Orsino herttua,

nti Malm -- Olivia, nti Högdahl -- Viola, Lindfors -- Topias Räihä,

Kallio -- Antreas Kälppäinen, Eino Salmela -- hovimestari, Rautio --

narri. Viola meni 8 kertaa.

Helmikuulla oli kaksi ensi-iltaa, joista ensimäinen (13/2) oli

ehdottomasti merkillisempi. Silloin näyteltiin näet Elvira Willmanin

suomentama Guiseppe Giacosan 4-näytöksinen näytelmä _Niinkuin

lehdet tuulessa_. Tämä tosielämästä otettu perhedraama tarjosi

näyttelijöillemme verrattomasti otollisempia ja kiitollisempia tehtäviä

kuin syksyllä annettu Gioconda, ja samassa määrässä näytteleminenkin

oli mieltäkiinnittävämpi. Oivallinen oli nti Högdahl Nennelenä, rva

Salo äitipuolena, Weckman Tommy-poikana, Lindfors perheenisänä ja

Rautio Massimona. Että kappale voitiin näytellä 7 kertaa, todistaa että

se viehätti yleisöä enemmän kuin tavallisesti vieraat, uudenaikaiset

kappaleet. Toinen, 4 kertaa esitetty, uutuus oli Pietari Alpon

suomentama H. Sudermannin 4-näytöksinen draama _Juhannustulet_ 22/2.

Siinä esiintyivät pääosissa Oskari Salo ja Katri Rautio; Leino näytteli

preussilaista maalaispatruunaa, Tyyne Finne Trude-neitiä, muita

mainitsematta.

Tämän jälkeen tuli sarja kotimaisia alkuteoksia, joista ensimäinen

oli Eino Leinon 5-näytöksinen näytelmä prologineen _Sota valosta_,

ensi-ilta 6/3. Teatteri oli pannut paljon työtä tämän Kalevalan ja

raamatun ja ties minkä pohjalla rakennetun symbolistisen draaman

esittämiseen. Laitokset ja puvut olivat komeat (pedonnaamareita oli

tuotettu Berlinistä saakka ja arvattavasti oli Kalevan itsesäihkyvä

miekkakin ulkomailta) ja näyttelijätkin puolestaan tekivät

mahdollisensa, mutta kaikesta huolimatta oli näytelmän vaikutus sekava

niinkuin sen sommittelukin. Esiintyjistä mainittakoon Ahlberg -- Väinö,

Halme -- Ilmarinen, rva Rantanen -- Louhi, nti Högdahl -- Marjatta,

Leino -- Ruotus, rva Suonio -- Ruoja, Rautio -- Tapani reppuri.

Vilkkaan fantasian luomana, lyyrillisen lennon kannattama kuvaelmasarja

esitettiin 6 kertaa. -- Lähinnä seurasi 20/3 ohjelma, joka käsitti

1-näytöksiset kappaleet: Kaarle Halmeen _Mestari Garp_, Tuokon

suomentama Philippe Gillen kirjoittama J. Castén säveltämä operetti

_Sysikauppiaat_ ja F. v. Suppén säveltämä _Tusina tyttöjä_. Mestari

Garp, tekijänsä kolmas näyttämöllä esitetty näytelmä, osotti edistystä

ja oli sangen vaikuttava. Siinä näet todellisesti kuvattiin päähenkilön

(Lindfors) sieluntaistelua, kun hänen tuli ratkaista, kumpi oli

uhrattava: oman poikansa onni vai työväen puolesta esitetty

palkankorotusvaatimus. Muuten mainittakoon vain että edellisessä

operetissa oli Närhi poliisitoimiston sihteeri sekä rva Olga Leino ja

Suonio sysikauppiaita. -- Lastennäytäntönä annettiin 23/2 Uunin takana

ja _Lumikki_ -- 13 Jalmari Finnen järjestämää kuvaelmaa Grimmin sadun

mukaan. -- Kotimaisten uutuuksien joukkoon on myöskin luettava Aleksis

Kiven murhenäytelmän katkelma _Cansio_, joka 27/3 näyteltiin yhden

kerran. Tämä aiheutui siitä että Suomalainen kirjailijaliitto oli 23/3

viettänyt ylioppilastalolla runoilijan muistojuhlan, ja oli Jalmari

Finne sitä varten harjottanut ennen esittämättömän kappaleen. Koska

näyttelevät olivat teatterin jäseniä, on luonnollista että koetettiin

Canzion vaikutusta oikealtakin näyttämöltä. Esiintyjistä mainitsemme

Salon Canziona, Tyyne Finnen morsiamena, Kallion Claudion palvelijana.

-- Viimeinen kotimainen alkuteos oli Jalmari Finnen 4-näytöksinen

"komediaharjotelma" _Juhana herttuan hovissa_, ensi kerran 10/4.

Vaatimattomasti esiintyvä, muodoltaan runomittainen näytelmä ei

tarkottanut historiallisen todellisuuden palauttamista, vaan kuvasi se

usean rakastavan parin keskinäisiä tunneseikkailuja ja ristiriitaisia

suhteita muinaisen komedian malliin. Esitys oli kyllä reipasta, mutta

kappale meni vain kolme kertaa.

Kevätkauden loistavin premiääri tuli kaikkein viimeiseksi -- yksi

niitä, joita on ollut tapana sanoa virstapatsaiksi näyttämömme

edistyksen tiellä. Sofokleen _Antigone_ näyteltiin ensi kerran 17/4.

Tri Kaarlo Forsman (Koskimies) oli jo vuosia ennen suomentanut

iki-ihanan murhenäytelmän, mutta mitä sen esittämiseen tulee,

oli Bergbom odottanut aikaansa. Hienotuntoisen tyylikkäästi

näyttämöllepantuna ja kaikella huolella harjotettuna, vieläpä

Saint-Saénsin kauniin musiikin säestämänä oli draama melkoiselle osalle

yleisöä aavistamaton, syvätunnelmallinen ilmestys antiikkisesta

kauneusmaailmasta. Katri Rautio onnistui erittäin hyvin jalona,

ylevähenkisenä Antigonena, Axel Ahlberg niinikään Kreonina. Nti Högdahl

oli oiva kainona Ismenenä, samoin kuin Leino oli mahtava sokeana

Teiresias-tietäjänä; Kallio esiintyi vartijana ja sanansaattajana,

Halme Haimonin osassa. Ihastunut yleisö huusi ensi-iltana Bergbominkin

esiin ja täytti salongin kaikkiaan 10 kertaa. Lähinnä viimeinen

näytäntö oli varta vasten koulunuorisolle tarkotettu, ja viimeinen

annettiin alennetuin hinnoin. --

"Antigone oli ihana harjotettavaksi", Bergbom kirjoittaa 2/5 nti Hanna

Birkmanille, "ja menee tavalla, joka tuottaa kunniaa teatterille. Rva

Rautio on runoelmalta saanut siivet, jotka hän tarvitsee kohotakseen

siitä ahtaasta sovinnaisuudesta, joka muuten niin usein sitoo hänet,

kun on ylöspäin noustava. Ahlbergillakin on siinä hyvä, jotkut sanovat

parhain päivänsä."

Huhtikuun lopulla, samalla aikaa kun Antigonea näyteltiin Helsingissä,

tehtiin pikaturnee _Tampereelle ja Poriin_. Kummassakin kaupungissa

annettiin kaksi näytäntöä: Niinkuin lehdet tuulessa ja Juhannustulet.

-- Työkauden viimeinen näytäntö oli 27/5 (Tukkijoella).

Tänä keväänä oli teatterissa jälleen rettelöitä, jotka osaksi tulivat

yleisönkin kuuluville, kun näet niiden johdosta sanomiin ilmestyi

kysymyksiä ja selityksiä. Katsoen seikkaperäisen esityksen turhaksi,

mainitsemme vain, että rettelöiden aiheena oli kysymys erinäisistä

pykälistä näyttelijäin ja teatterin välisissä välikirjoissa sekä siitä

että johtokunta oli päättänyt olla uusimatta välikirjaa erään

näyttelijättären kanssa. Kun johtokunta oli neuvoskunnan hyväksymällä

tavalla myöntynyt muutamiin näyttelijäin vaatimuksiin (esim. että

kesäloma oli luettava kesäkuun 1 pstä elokuun 30 pvään), rauha palasi.

Ainoastaan osaksi nämä rettelöt olivat syynä siihen, että seurueesta

tänä keväänä erosivat: Kaarlo Halme, rva Hilma Rantanen, Uuno Salmela,

Pietari Alpo sekä nti Maiju Rängman.

Tänä tilivuonna olivat tulot näytännöistä jälleen paljon pienemmät kuin

edellisenä, jota paitse ei mitään apua kannattajilta peritty. Siitä

johtui että tappio nousi 13,265:50 markkaan, ja voitiin siis ylijäämänä

enää merkitä ainoastaan 4,167:62 mk. Siinä kokouksessa, syyskaudella,

jolloin tilinpäätös esitettiin, valittiin johtokunnan jäseniksi

entiset, nimittäin: Kaarlo Bergbom, A. Almberg, E. Aspelin, O. E.

Tudeer ja B. F. Godenhjelm, sekä varajäseniksi nti Emilie Bergbom ja

E. N. Setälä. -- Kannattajayhdistyksen neuvoskunnan jäseniksi valittiin

rvt M. Eneberg, A. Stenroth ja H. Lilius, hrat P. Jamalainen, A.

Renqvist, O. Törnqvist ja Edvin Castrén, sekä varajäseniksi rva H.

Snellman ja hra Matti Äyräpää.

Näytäntöjä annettiin 171 ja niissä: 25 kertaa _Tukkijoella_; 12

_Lahjotusmailla_; 10 Egmont, Niinkuin lehdet tuulessa, Antigone; 9

_Elinan surma_; 8 Charleyn täti, Viola; 7 _Lea_, Uunin takana,

Juhannustulet; 6 _Kullervo, Syteen taikka saveen, Sota valosta_; 5

_Saimaan rannalla_, Luulosairas; 4 Gioconda, Koeopettaja; 3 _Papin

perhe, Saaristossa, Juhana herttuan hovissa_, Sabinitarten ryöstö,

Rouva Suorasuu, Jeppe Niilonpoika, Porvari aatelismiehenä; 2 _Ahab

Israelin kuningas, Anna Skrifvars, Mestari Garp_, Kristitty,

Telefonissa, Talonpojan ritarillisuus, Lapsi, Saituri, Hiiri, Tusina

tyttöjä; 1 _Murtovarkaus, Roinilan talossa, Kihlaus, Lumikki, Canzio_,

Kustaa Vaasa, Mustalainen, Taistelujen väliajalla, Laululintunen,

Taikahuilu, Yhdistysjuhla, Sattumia.

Näistä 47 kappaleesta oli kotimaisia 19 ja uusia 18 (kotim. 7).