Toinen seikka, joka maaliskuulla täytti kansalaisten mielet, oli
rakkaan runoilijan _Z. Topeliuksen_ kuolema. Pian sen jälkeen kun hän
oli käynyt Helsingissä ollakseen saapuvilla juhlassa, joka oli
toimeenpantu hänen 81:sen syntymäpäivänsä viettämiseksi, hän sairastui
ja 12/3 hän iäksi ummisti silmänsä. Maahanpanijaiset, kenties suurimmat
mitä Suomessa on nähty, olivat 21/3. Suomalaisen teatterin puolesta,
jonka syntyä ja kehitystä vainaja sydämellisellä myötätunnolla oli
seurannut, Kaarlo Bergbom laski seppeleen unohtumattoman suurmiehen,
valon sankarin haudalle.
Sen lisäksi mitä ennen on kerrottu tammi-, helmi- ja maaliskuun
toimesta, on vielä mainittava, että silloin taas tehtiin pari
kiertomatkaa. Osa seuruetta lähti näet tammikuun lopulla _Viipuriin_ ja
antoi siellä 27/1-30/1 viisi (eräänä päivänä kaksi) näytäntöä sekä
sitte _Sortavalaan_, missä 31-2/2 näyteltiin kolme kertaa. Toinen retki
suunnattiin maaliskuun lopulla _Turkuun_, jossa 25/3-27/3 esiinnyttiin
kolmena iltana.
Huhtikuun 13 p. oli 25 vuotta kulunut umpeen siitä kun _Benjamin Leino_
tuli teatteriin, ja tietenkin päivää juhlallisesti vietettiin. Olihan
tästä kiertokoulunopettajanpojasta ja kauppapalvelijasta kehittynyt
yksi taidelaitoksen päävoimia, joka kunniakkaasti oli suorittanut
vaikeimpia tehtäviä, ja jolla siis oli yleisesti tunnustettu
merkkiosansa teatterin taiteellisessa työssä ja ansionsa sen
menestyksessä. Juhlanäytäntöä varten oli Venetian kauppias uudestaan
harjotettu, sillä Shylock oli Leinon mainehikkaimpia rooleja, ja koko
illan taiteilija oli lämpimien suosionosotusten esineenä. Muun muassa
hänelle ojennettiin kolme laakeriseppelettä (johtokunnalta, tovereilta
ja Ruotsalaisen teatterin jäsenistöltä) sekä rahalahja (1,120 mk)
Perkiön huvilaa varten Ruovedellä. Ahlberg ja Lindfors esiintyivät,
niinkuin ennen, Antoniona ja Lancelot Gobbona; rva Rautio oli Portia,
rva Poppius Nerissa ja nti Hertzberg Jessika. -- Viikkoa myöhemmin,
20/4, liitettiin ohjelmistoon Ibsenin nuoruuden draama _Päiväkummun
pidot_, jonka A. W. Forsman (Koskimies) oli suomentanut ja jonka
pääroolin erittäin menestyksellisesti näytteli Katri Rautio. Signenä
näyttäytyi ensi kerran tärkeänpuoleisessa tehtävässä nti Lilli Högdahl,
ja miellytti hän yleisöä edullisella ulkonäöllään, soinnukkaalla
äänellään sekä selvällä lausumistavallaan. Jälkikappaleena annettiin
Bergbomin järjestämä uusi laulukuvaelma _Morsiamen tulo miehelään_,
joka herätti mieltymystä, niin että säveltäjä A. A. Liljeström
huudettiin esiin.
Toukokuultakin on uutuus merkittävänä, nimittäin P. Alpon suomentama
Max Dreyerin 3-näytöksinen komedia _Tohtori tohtorin rouvana_ (4/5),
jonka sisällyksen jo tunnemme Bergbomin kirjeestä (ks. ylemp. siv. 96).
Pääroolit olivat Lindforsilla ja rva Poppiuksella, kumpikin esittäen
hienoa taiteellista työtä. Kappale meni vain kolme kertaa, samoin kuin
äsken mainittu Ibsenin näytelmä.
Valitettavasti oli Lisbeth-tohtori rva _Olga Poppiuksen_ viimeinen
tehtävä teatterin palveluksessa. Seurue oli näet tänä keväänä menettävä
tämän lahjakkaan, taiteilijaksi kehittyneen jäsenensä, joka jo kauvan
oli ollut yleisön erityisessä suosiossa. Samaan aikaan oli rva _Naemi
Kahilainenkin_ päättänyt erota, hänkin kokenut kyky, joskin ahtaalla
alalla. Näiden eroavien jäsenten jäähyväisnäytäntö oli 22/5, jolloin he
viimeisen kerran esiintyivät Erkon Aino-draamassa. Sitä ennen, 12/5,
oli rva Poppiuksen sisar, nti _Tyyne Finne_,[40] ensi kerran näytellyt
Maijuna Papin perheessä ja herättänyt toiveita, että hän ainakin osaksi
kykenisi korvaamaan sisartaan. Samaan aikaan liittyi seurueeseen
myöskin nti _Elli Malm_.[41] Viimeinen ilta oli 30/5 (Sota rauhan
aikana).
Taloudelliselta kannalta arvostellen näytäntökausi oli
menestyksellinen. Vajaus alentui jälleen tuntuvasti. Sitä vastoin ei se
taiteellisesti -- ei ainakaan uusiin näytelmiin katsoen -- ollut yhtä
huomattava. Kumminkin Bergbom kirjeessään nti Elfvingille (30/1) oli
täksi kevääksi suunnitellut kolme uutta kappaletta (muun muassa Teuvo
Pakkalan Tukkijoella); mutta tuntemattomasta syystä jäivät ne
myöhemmäksi.
Merkkitapauksena on mainittava, että johtokunta 29/11 1897 _Martti
Wuoren_ ehdotuksesta päätti, että 10 % tämän kirjailijan viimeisten
näytelmien (Savon sydämessä ja Korkea oikeus istuu) tuottamista
bruttotuloista annettaisiin Kaarlo Bergbomin nimeä kantavan rahaston
pohjarahaksi, josta rahastosta vastedes palkintoja jaettaisiin
parhaimmista, teatterissa näytellyistä alkuperäisistä suomalaisista
näytelmistä. Näin sai alkunsa _Kaarlo Bergbomin rahasto_, johon
seuraavana vuonna, niinkuin johtokunnan kokouksessa 2/9 ilmotettiin,
eräs Bergbom-sisarusten ystävä lahjoitti 25,000 markkaa. Tämä summa ei
kuitenkaan vielä ole yhdistetty rahastoon, vaan on se talletettuna
Kansallispankissa ja lahjottaja kantaa korot kuolemaansa asti.
Näytäntöjen luku oli 141 ja niissä annettiin: 10 kertaa _Savon
sydämessä_; 9 _Korkea oikeus istuu:_ 8 Kuningas Lear, Hannele; 7
Sappho; 6 _Prinsessa Ruusunen, Kyypron prinsessa_, Kuningas Rikhard III,
Kreivitär Kirkassilmä; 5 _Pater Paulus_, Figaron häät, Tuulispää,
Kuinka äkäpussi kesytetään; 4 _Saaristossa, Salamiin kuninkaat, Juho
Vesainen, Sylvi_, Venetian kauppias, Vanha Dessaulainen, Natalia
Petrovna; 3 _Aino, Anna Liisa, Morsiamen tulo miehelään_, Vasantasena,
Mustalainen, Jeppe Niilonpoika, Rouva Suorasuu, Päiväkummun pidot,
Tohtori tohtorin rouvana; 2 _Murtovarkaus, Mari, Nummisuutarit,
Kullervo_, Setä Bräsig, Lääkäri vastoin tahtoansa, Kansanvihaaja, Sota
rauhan aikana, Esimerkin vuoksi, Bartel Turaser; 1 _Prologi vlta 1872,
Pilven veikko, Kumarrusmatka, Setä, Coelestinus, Pahassa pulassa,
Kihlaus, Papin perhe_, Reviisori.
Näistä 48 kappaleesta oli puolet, 24, kotimaisia ja 15 uusia.