Tänä aamuna lähti Veera miehineen Kislovodskiin. Heidän vaununsa
tulivat minua vastaan mennessäni ruhtinatar Liigovskajan luoksi. Hän
nyykäytti minulle päätään, hänen katseessaan näkyi nuhde.
Kukas on syypää? Miksi ei hän tahdo antaa minulle tilaisuutta olemaan
kahden kesken? Rakkaus, niinkuin tulikin -- ilman elätintä, sammun.
Ehkäpä mustasukkaisuus toimittaa sen, jota rukoukseni eivät ole aikaan
saaneet.
Minä istuin ruhtinattaren luona tunnin umpeensa. Mary ei tullut
näkyviin, hän on sairaana. Iltasella häntä bulevaardilla ei ollut.
Äsken muodostunut joukko, lornjeteilla varustettuina, on tosiaankin
käynyt hirvittäväksi. Hyvä, että neiti on sairaana, muuten he tekisivät
hänelle jotakin hävyttömyyttä. Grushnitskilla on hiukset pörrössä
ja tuimat kasvot. Hän lienee tosiaankin vihoissaan, olletikin on
hänen itserakkautensa loukattu; mutta huvittaahan muutamien ihmisten
epätoivokin!...
Palattuani kotia, huomasin, että minulta puuttui jotakin. _Minä en
nähnyt häntä! Hän on sairaana!_ Lienenköhän vain tosiaan rakastunut?...
Mitä hulluja!