Lähes viikko on kulunut, enkä vieläkään ole tutustunut Liigovskien
kanssa. Odotan sopivaa tilaisuutta. Grushnitski seuraa, kuin varjo,
neitiä kaikkialla; heidän puheensa ovat loppumattomia; milloinkas hän
neitiä kyllästyttää?... Äiti tätä ei ota huomatakseen, koska muka
Grushnitskista ei ole _sulhaseksi_. Kas sepä äitien logiikkaa! Olen
havainnut pari kolme hempeätä katsetta -- siitä on tehtävä loppu.
Eilen ilmestyi Veera ensi kerran kaivolle... Sen kovemmin, kuin
tapasimme toisemme onkalossa, ei hän ole käynyt talosta ulkona. Me
upotimme samalla kertaa lasimme veteen ja, kumartuessaan, sanoi hän
minulle korvaan:
-- Etkös tahdo tutustua Liigovskien kanssa?... Siellä vain voimme me
nähdä toisemme...
Nuhde!... tämä käy ikäväksi! Mutta olenhan minä sen ansainnut...
Onneksi: huomenna on tanssijaiset kirjoituslistalla ravintolan salissa,
ja minä menen masurkkaa tanssimaan ruhtinatar Maryn kanssa.