Orestes, asestettuna. Edelliset.
ORESTES (näyttämön taakse puhuen).
Voimanne tehkää kaksinkertaisiksi!
Vain hetki vielä! Heidät torjukaa!
Tie mun ja siskon laivaan suojatkaatte
viholliselta!
(Iphigeneialle, huomaamatta kuningasta.)
Tule! Joutuin! Vähän
on aikaa pakoon. Oomme ilmi tulleet.
(Huomaa kuninkaan.)
THOAS (tarttuen miekkaansa).
Mun läsnäollen kukaan kostamatta
ei miekkaa paljasta.
IPHIGENEIA.
Ei murhan kautta
saa saastua tää templi Artemiin.
Lepohon joukot käskekää ja kuulkaa
sisarta, papitarta!
ORESTES.
Lausu, ken
meit' uhkaa?
IPHIGENEIA.
Kuningasta kunnioittaa
hänessä voit ja toista isääni.
Anteeksi, veli; mut on lapsellinen
tää sydän pannut koko kohtalomme
käteensä hänen. Tunnustin ma tuuman,
pelastin petoksesta sieluni.
ORESTES.
Hän suoko meille paluun rauhallisen?
IPHIGENEIA.
Mun vastata ei miekkas välke salli.
ORESTES (pistäen miekkansa huotraan).
Siis haasta! Huomaat, kuulen sanojasi.