THOAS (yksin).
Hirmuisna vaihtuu viha rinnassani:
ensiksi häntä vastaan, jonka katsoin
pyhäksi niin, ja sitten itseäni,
min hyvyys, höllyys hänet vilppiin johti.
Orjuuteen tottuu ihminen ja oppii
helposti muita kuulemaan, kun hältä
vain vapaus kaikki viedään. Joutunut
isäini käteen raakaan jos hän oisi
ja hänet säästänyt ois pyhä viha:
iloinen ois hän ollut, oma vain
jos elo säilyi, kiitollisna oisi
osaansa taipunut ja veren vieraan
uhrannut, nähnyt velvoituksen siinä,
mik' oli pakko. Tuumaan julkeaan
nyt hyvyyteni hänet houkuttelee.
Itseeni liittää häntä toivoin turhaan;
osaansa omaa vain hän valikoi.
Hän mairitellen voitti sydämeni;
nyt torjun sen: hän petoksella tiensä
viekkaalla hakee, katsoo hyvyyteni
vain omaisuudeks ylimuistoiseksi.