Hauska ilta: -- tuo venäläinen rouva (kirjailija Stanjukóvitshin
tytär) hämmästytti minut tänä iltana laulamalla erään Sibeliuksen
laulun, jonka tämä kesällä sanoihini sävelsi, niin ihmeen puhtaasti
ja viehättävästi, etten ikinä saane kuulla sitä niin hyvin
esitettävän omassa maassani! Hän ihastui suuresti niihin suomalaisiin
sävellyksiin, joita on mukanani. [Tätä painattaessa olen saanut
tiedon hänen äkkiarvaamattomasta kuolemastaan. Rouva Lozina-Lozinsky
oli harvinaisen herttainen, hellä ja sivistynyt nainen. Kuolinsanoma
koskee kipeästi syrjäiseenkin... Olimme hiukan kirjevaihdossa.]
Muuten osoittavat he minulle täällä suurempaa huomiota, kuin
ansaitsen. Toisinaan minua hävettää, toisinaan huvittaa, että
tusina-maisterista Venäjällä uskotaan tultavan suoraapäätä --
professoriksi. Turha vaiva heille selittää ettei tämä poika ikinä ole
tieteitä tutkinut -- he tekevät väkistenkin hänestä täällä oppineen
professorikandidaatin. Jos vielä on ylioppilasaikana painattanut
runoja, niin sekös koko kunniantähti heidän silmissään!