Niin, olen hyvin kiitollinen että meidän pansiooniimme, jota pilalla
kutsutaan "naisluostariksi" ja jota hoitaa herttainen shweitsiläinen
emäntä, sattui tällä kertaa pari suloistakin olentoa, mikä on
poikkeus tavallisesta säännöstä. Nyt ei minullakaan ole ikävä sen
jälkeen kuin sain paikkani heitä vastapäätä pöydässä. Sitä ennen
vaikenin kuin muuri, tai jos suuni avasin, murisin kuin ärsytetty
koira. Niin paljon merkitsee mihin piiriin hermostunut mies joutuu.
Suloisessa seurassa tulee itsekkin hyväksi ja hilpeäksi. Sen olen
ihmeekseni huomannut. Enhän ketään täällä hakkaile enkä hännystele,
sillä kaikki hyvä tässä maailmassa tapahtuu luonnollisesti. Jos
kultaiset kielet meille ihmispoloisille soivat, niin soivatpa ne
meille itsestään, -- turha olisi keimaillen niitä kerjätä...